Iin Kyö­pe­lin­har­ju

Jos jol­le­kin on käy­nyt köpe­lös­ti, hänel­le on käy­nyt huo­nos­ti. Hän on jou­tu­nut kyö­pe­lin (köö­pe­lin) elio noi­dan val­ta­pii­riin. Köpe­lö on adjek­tii­vi ennen kaik­kea noi­taa tar­koit­ta­vas­ta sanas­ta kyö­pe­li, köö­pe­li. Köö­pe­li voi tar­koit­taa noi­dan lisäk­si kum­mi­tus­ta, paho­lais­ta, tont­tua, hal­ti­aa, vel­hoa. Kyö­pe­lin arvel­laan ole­van sak­sa­lai­nen lai­na sanas­ta kobold, joka mer­kit­see talon­hal­ti­aa, tont­tua, vuo­den­peik­koa. Kyö­pe­li sai uskon­puh­dis­tuk­sen aika­na lisä­mer­ki­tyk­sen van­ha­pii­ka, kos­ka hän eli yhteis­kun­nan ulkoo­uio­lel­la avio­liit­toa kart­taen. Lisäk­si kyö­pe­li voi tar­koit­taa aave­vuor­ta ja vanhainpiikainvuorta.

Suo­mes­sa on noin kak­si­sa­taa kyö­pe­li-nimis­tä paik­kaa. Niis­tä osa on muis­to­na kan­sa­nus­kos­ta, jos­sa kuvi­tel­tiin kai­ken­lai­set yli­luon­nol­li­set olen­not todel­li­sik­si ja nii­den uskot­tiin vai­kut­ta­van ihmi­sen arki­päi­väi­seen elä­mään. Täl­lai­sia oli­vat mm. jät­ti­läi­set, hii­detr, hal­tiat, mör­köt, pirut, näkit, noi­dat, maahiset.

Useat kyö­pe­li-pai­kat ovat kor­kei­ta, kivi­siä, jyrk­kiä ja ne sijait­se­vat usein veden äärel­lä. Iin Kyö­pe­lin­har­jus­ta en ole löy­tä­nyt min­kään­lais­ta kuvaus­ta. Yleen­sä­kin kyö­pe­li-pai­kois­ta on vähän perinnetietoa.

Jaak­ko Kyrönlampi
Läh­tei­tä: Kai­ja Mal­lat, Nai­set rajal­la. Kyö­pe­li, nai­nen, naara(s), neit­syt, mor­sian, akka ja ämmä Suo­men paikannimissä

Ran­ta­poh­jan toi­mi­tus tie­dus­te­li Iin his­to­rian tun­ti­jal­ta Pert­ti Huo­vi­sel­ta Iin Kyö­pe­lin­har­jus­ta. Hän vastasi:

Me pal­jas­jal­kai­set sanom­me sitä Köö­pe­lin­ha­ri­juk­si. Se on minul­le ja muil­le Poh­jois-Iin Päk­ki­län­kan­kaan pojil­le hyvin tut­tu mäen­las­ku­paik­ka lap­suu­des­ta. Se on noin puo­len kilo­met­rin pääs­sä lap­suu­den­ko­dis­ta­ni. Sen itä­pää on nelos­tien var­res­sa SEO-huol­ta­mol­ta pari-kol­me sataa met­riä Olha­vaan päin. Län­si­pää ulot­tuu Kan­to­lan­tiel­le noin 100 m Hias­tin­haa­ran lin­tu­tor­nil­le läh­te­väs­tä ties­tä Kan­to­laan päin. Se ei ole kovin iso, mut­ta muu­hun ympä­ris­töön ver­rat­tu­na mäki kui­ten­kin mm. nelos­tien koh­dal­la. Kum­mal­lis­ta vain, että ne lap­suu­den isot mäet, johon teim­me hyp­py­rei­tä ja hyp­pä­sim­me 5–6 m, ovat mata­loi­tu­neet kovas­ti, nyt kun aikui­se­na olen kul­ke­nut siel­lä. Hyvä mar­ja­paik­ka se on nytkin.