Iijoen Tai­val­kos­ki

Ran­ta­poh­jan kylien talon­po­jat sel­vi­si­vät mat­kal­laan poh­joi­sil­le hau­ki­jär­vil­leen Iijoen ala­juok­sun kovis­ta kos­kis­ta kier­tä­mäl­lä ne Kii­min­ki­joen kaut­ta. Mut­ta hei­tä vas­taan tuli Iijoen kes­ki­juok­sul­la ehkä koko mat­kan tiu­kin kos­ki: Tai­val­kos­ki. Jyrk­kyy­ten­sä vuok­si kos­ki oli vuo­si­kym­me­niä mait­se kierrettävä. 

Jo 1500- ja 1600-luvul­ta on tie­to­ja Iin pitä­jän ran­to­jen talo­jen ja talon­poi­kien kalas­tuk­ses­ta Iijoen lat­va­jär­vil­lä. Myös Ruot­sin kruu­nu oli kiin­nos­tu­nut Venä­jän rajoil­ta Poh­jan­lah­teen vir­taa­vien jokien kul­ku­kel­poi­suu­des­ta. Kun kunin­gas Kaar­le IX suun­nit­te­li vuon­na 1600 Poh­jois-Vie­nan ja Jää­me­ren­ran­ni­kon val­taa­mis­ta Ruot­sil­le, hän laa­di­tut­ti vir­ka­mie­hil­lään kir­jal­li­sen sel­vi­tyk­sen Iijoes­ta vene­ku­lun kan­nal­ta itään. Sii­nä mai­ni­taan asia­kir­jas­sa ensi ker­ran kos­ki nimel­tään Tai­val­kos­ki (Tai­aul­kos­ki).

Kun kos­ken luo syn­tyi uudis­ti­la 1600-luvul­la, kruu­nu vel­voit­ti sen hal­ti­jaa pitä­mään kun­nos­sa puus­ta raken­net­tua veto- eli tela­tie­tä kos­ken ohi. Kos­ken par­taal­la Tai­val­kos­ken taloa asu­nut Mat­ti Matin­poi­ka Hil­tu­nen valit­ti vuo­den 1682 kärä­jil­lä, että hänel­lä oli suu­ri vai­va pitää yllä tela­tie­tä, jota pit­kin veneet kis­kot­tiin kos­ken ohi, ja ruok­kia ja kul­jet­taa kruu­nun ja kir­kon asioil­la kul­ke­via vir­ka­mie­hiä naapurikyliin. 

Kos­kes­ta oli pal­jon vai­vaa mut­ta pian sii­tä saa­tiin hyö­tyä ja iloakin.

Oulun kaup­pi­aat ja lii­ke­mie­het sai­vat senaa­til­ta luvan ja raken­nut­ti­vat vuo­si­na 1839–1840 suu­ren vesi­sa­han Tai­val­kos­keen. Se tar­jo­si työ­tä ja hou­kut­ti muut­ta­maan myös ran­ni­kol­ta ja joki­suul­ta, siis Ran­ta­poh­jan alu­eel­ta asti.

Saha ja sen tuo­ma väki vai­kut­ti kes­kei­ses­ti sen, että sahan ympä­ril­le nousi nopeas­ti 1870-luvul­le vah­vis­tu­va kylä­asu­tus. Sahan ruot­sa­lai­set tireh­töö­rit, Nordbla­din vel­jek­set Her­man ja Johan, vai­kut­ti­vat kes­kei­ses­ti sen, että kirk­ko siir­ret­tiin Joki­jär­vel­tä Tai­val­kos­kel­le. Komea temp­pe­li koho­si Tai­val­kos­ken poh­jois­ran­nal­le Annin­pa­lon­mäel­le: näin Tai­val­kos­kes­ta tuli kir­kon­ky­lä. Senaat­ti teki 1879 pää­tök­sen Tai­val­kos­ken seu­ra­kun­nas­ta, mikä tar­koit­ti samal­la myös uuden kun­nan syntyä.

Tämä voi­mal­li­nen kehi­tys ja edis­tys Iijoen ylä­vir­ral­la kuul­tiin ja luet­tiin leh­dis­tä myös joen ala­juok­sul­la. Niin­pä Hau­ki­pu­taal­la 1500-luvul­la perus­te­tun Vah­to­lan van­han tilan väes­tä rik­kaan talon poi­ka, 24-vuo­tias työ­mies Heik­ki Vah­to­la eväs­tet­tiin vuon­na 1844 elä­män­tai­pa­leel­leen läh­teä Tai­val­kos­kel­le sahal­le töi­hin. Hän avioi­tui siel­lä 1849 pii­ka Lee­na Lohi­lah­den kans­sa. Kun he oli­vat sahan vaki­nai­sia työn­te­ki­jöi­tä, he sai­vat sahan mais­ta maa­ta tor­pan perus­ta­mi­seen. Sii­tä tuli pian Vah­to­lan tila.

Hei­dän ainoa poi­kan­sa Juho eli Jus­si (s. 1860) on isä­ni isän Iiva­rin isä (s. 1893). Iiva­ri raken­si 1925 uuden ison talon kos­ken ete­lä­puo­lel­le sen tela­tien var­rel­le, jota oli vuo­si­kym­me­niä nous­tu kos­ken pääl­le ja jat­ket­tu Iijo­kea mat­kaa kalai­sil­le Kuusa­mon jär­vil­le. Iiva­rin talos­sa toi­mi vuo­kral­la Tai­val­kos­ken kun­nan viras­to 1950-luvun alkuun asti.

Saha oli aloit­ta­nut Tai­val­kos­kel­la kos­ken voi­maan perus­tu­neen saha­teol­li­suu­den. Sak­sa­lai­set tuho­si­vat läh­ties­sään sahan ja myl­ly­lai­tok­sen. Kos­ken voi­mal­la aloi­tet­tiin myös uusi teol­li­nen aika, kun Tai­val­kos­ken Säh­kö Oy:n uusi voi­ma­lai­tos käyn­nis­tyi vuo­den 1952 alussa.

Jou­ko Vahtola