Ihmi­sen kokois­ta hyvinvointia

Yhteis­ten hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­dem­me jär­jes­tä­mi­ses­sä olem­me uuden äärel­lä. Tähän asti kun­nat ovat olleet se taho, joka jär­jes­tää pal­ve­lut yhdes­sä yksi­tyis­ten toi­mi­joi­den kans­sa. Jat­kos­sa sosiaali‑, terveys‑, palo- ja pelas­tus­toi­men pal­ve­lut jär­jes­te­tään hyvinvointialueittain. 

Meil­lä on mah­dol­li­suus muo­ka­ta pal­ve­lu­ko­ko­nai­suu­tem­me nyt sel­lai­seen kun­toon, että voim­me jat­kos­sa­kin olla tar­joa­mas­sa riit­tä­vät, tar­peen­mu­kai­set ja mah­dol­li­sim­man oikea-aikai­set pal­ve­lut nii­tä tar­vit­se­vil­le, siel­lä mis­sä nii­tä tarvitaan. 

Pal­ve­lui­ta jär­jes­tet­täes­sä kes­kiös­sä on pidet­tä­vä ihmi­nen ja hänen hyvin­voin­tin­sa, niin kodeis­sa kuin työ­pai­koil­la­kin. On yhtei­nen etu, että kodeis­sam­me voi­daan hyvin. Eri ikäis­ten ihmis­ten kehon ja mie­len hyvin­voin­tia voim­me tukea riit­tä­vil­lä, tar­peen­mu­kai­sil­la ja mah­dol­li­sim­man oikea-aikai­sil­la pal­ve­luil­la, jot­ka ovat hyvin saa­vu­tet­ta­vis­sa koko laa­jal­la hyvinvointialueellamme. 

On tär­ke­ää pai­not­taa ennal­taeh­käi­se­vyyt­tä nykyis­tä pal­jon sel­keäm­min. Kun apu tai tuki tavoit­taa ihmi­sen ajois­sa, hänen mah­dol­li­suu­ten­sa jak­saa, kun­tou­tua ja sel­vi­tä, ovat pal­jon parem­mat. Oli­pa kyse lap­ses­ta, nuo­res­ta, äidis­tä, isäs­tä tai muus­ta aikui­ses­ta taik­ka ikäihmisestä. 

Perus­ter­vey­den­huol­toon kan­nat­taa sat­sa­ta eri­tyi­sen vah­vas­ti. Sen kaut­ta voim­me tuot­taa pal­ve­lut mah­dol­li­sim­man var­hai­ses­sa vai­hees­sa ja pal­ve­lun kus­tan­nuk­set ovat huo­mat­ta­vas­ti edul­li­sem­mat kuin eri­kois­sai­raan­hoi­dos­sa. Perus­ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lut on jär­ke­vää säi­lyt­tää lähi­pal­ve­lui­na, jot­ta ne ovat mah­dol­li­sim­man hyvin saa­vu­tet­ta­vis­sa. Toi­mi­vat perus­pal­ve­lut ovat mer­kit­tä­vä kai­ken ikäis­ten ihmis­ten hyvin­voin­tia ja jak­sa­mis­ta tuke­va sekä arjen tur­val­li­suut­ta ja suju­vuut­ta tuo­va asia. 

Eri­tyis­tä huo­mio­ta tulee kiin­nit­tää hyvin­voin­tia­lu­eem­me työn­te­ki­jöi­den jak­sa­mi­seen, työ­oloi­hin ja riit­tä­vään resur­soin­tiin. Oman alu­eem­me kan­nat­taa pyr­kiä ole­maan sel­lai­nen työ­nan­ta­ja, jon­ka pal­ve­luk­seen halu­taan ja pal­ve­luk­ses­sa pysytään. 

Jat­kos­sa on tär­ke­ää, että kun­tien ja hyvin­voin­tia­lu­een pal­ve­lut saa­daan jär­jes­tet­tyä yhteis­työs­sä ja sau­mat­to­mas­ti. Riip­pu­mat­ta pal­ve­lun tuot­ta­jas­ta, pal­ve­lua tar­vit­se­va ihmi­nen on sama. Nyt, jos jos­kus, tar­vit­sem­me tii­vis­tä yhteis­työ­tä hyvinvointi‑, sivis­tys- ja yhdys­kun­ta­pal­ve­lui­den välil­lä, kun pal­ve­lui­ta tuot­ta­mas­sa ovat kun­nan ohel­la myös hyvin­voin­tia­lu­een toi­mi­jat. On pys­tyt­tä­vä tur­vaa­maan yhtei­sen hyvin­voin­ti­työn jatkuminen. 

Oma hyvin­voin­tia­lu­eem­me on hyvin laa­ja ja eri­tyyp­pi­siä seu­tu­ja sisäl­tä­vä koko­nai­suus. On tär­ke­ää huo­mioi­da eri­lais­ten seu­tu­jen tar­peet ja vah­vuu­det. Hyviä ja toi­mi­via käy­tän­tö­jä kan­nat­taa ottaa laa­jas­ti yhtei­seen käyt­töön. Vuo­ro­vai­kut­tei­ses­sa ja raken­ta­vas­sa ilma­pii­ris­sä voim­me olla teke­mäs­sä yhdes­sä hyvää Pohjois-Pohjanmaalle. 

Anna-Kai­sa Lepis­tö, alue­vaa­lieh­do­kas, Oulu, Keskusta