Mei­tä iiläi­siä vedä­te­tään nyt pahan ker­ran. Ylei­sen ilmas­to­hy­pe­tyk­sen nimis­sä meil­tä vie­dään kal­li­sar­voi­sin omai­suus, mitä meil­lä on: mah­dol­li­suus elää luon­non­lä­heis­tä elä­mää. Luon­non moni­muo­toi­suu­den kan­nal­ta arvo­kas met­sä- ja suo­a­lue muu­te­taan teol­li­suusa­lu­eek­si. Val­ta­vien beto­ni­pe­rus­tus­ten pääl­le raken­ne­tut myl­lyt ja 20 met­riä leveät sora­tiet hal­lit­se­vat mai­se­maa. Ei sin­ne ole asi­aa eläi­mil­lä eikä ihmisillä.