Vanhusten parissa vuodesta 1996 hoito- ja hoivatyötä tehneenä ja kaksi toisen asteen sote-alan tutkintoa läpikäyneenä tuli rajusti tyrkytetyn hokeman “sinun täytyy olla väsynyt” ja ikäsyrjintääkin sisältäneen kokemuksen jälkeen tarve julkisesti pohtia muutaman termin kautta vanhustyötä. Onko vanhuus sairaus? Pidetäänkö sosiaali- ja terveyden hoitoalan perustutkinnon suorittaneita lähihoitajia avustavina sairaanhoitajina? Voiko lähihoitajan vakanssia tekevän sairaanhoitajan nimetä noin vaan lähihoitajaksi?
Tapio Frondelius
Seurasin valtuuston kokouksen. Luottamuspaikoista päätettäessä perussuomalaisten ryhmänjohtaja esitti kahta keskustalaista tarkastuslautakuntaan persujen paikoille. He tulivat valituiksikin. Kyllähän tässäkin ääni persuille meni keskustan hyväksi.
Petetty
Olipas hyvä, kun nukutti Iin kuntavaalien aikoihin. Olisi ääneni mennyt keskustan laariin. Mitä pelkäsinkin, että siellä vanhat parrat jyrää tärkeimmät paikat itselleen. Surkuhupaisaa touhua. Mutta en valita, kun en äänestänytkään.
Hohhoijjaa
Mäkelän Pikku-Pekalle kiitos kirjoituksesta. Kirjoitit asian juuri niinkuin se on. Vaikeneminen on osa kiusaamista, naulan kantaan! Kiusattuna tiedän, että kannan lopun elämääni mukanani rikottua itsetuntoa, alemmuuden tunnetta, vääristynyttä minäkuvaa sekä jatkuvaa epäilyä siitä osaanko oikeasti mitään. Se taakka on mukana joka hetki, joka päivä, on ollut jo viimeiset 27 vuotta. Kiusaajina oli kaksi esimiestä, jotka tuskin muistavat koko asiaa.
Tasan eivät käy onnen lahjat. Toivottavasti elämä ei ole ollut silkkihansikkaat kädessä heidänkään kohdalla. Näin toivon, vaikken ilkeä ihminen olekaan. Ihminen on vähän kuin saviruukku: kun se on kerran särjetty, ei se enää täysin ehyeksi tule. Terapia kyllä kokoaa palasia, mutta säröt jää.
Kaiken takana on nainen, kaksikin