Voi­daan hyvin: Van­hus­pal­ve­lu­jen vetovoima

Mikä saa ihmi­sen ryh­ty­mään van­hus­puo­lel­le hoi­ta­jak­si? Ehkä­pä jol­le­kin työ­pol­ku van­husa­lal­le on ollut sat­tu­man­kaup­paa, ehkä­pä joku toi­nen on aina tien­nyt halua­van­sa työs­ken­nel­lä ikäih­mis­ten kans­sa. Ikäih­mis­ten paris­sa työs­ken­te­ly antaa pal­jon, mut­ta on myös välil­lä haasteellista.

Mitä­kö työ vaa­tii hoi­ta­jal­ta? Läm­min­tä sydän­tä, kykyä aset­tua toi­sen ihmi­sen ase­maan. Tai­toa tun­nis­taa jokai­sen ikäih­mi­sen tar­peet, mut­ta myös huo­mioi­da kun­tou­tuk­sel­li­nen näkö­kul­ma päi­vit­täi­sis­sä toi­min­nois­sa. Hoi­ta­jan täy­tyy myös muis­taa oma hyvin­voin­ti, itses­tä ja omas­ta jak­sa­mi­ses­ta huo­leh­ti­mi­nen. Oma hyvin­voin­ti on myös panos­tus­ta kaik­kien työhyvinvointiin.

Nyky­päi­vä­nä hoi­ta­jat tar­vit­se­vat myös monen­lai­sia käden­tai­to­ja, esi­mer­kik­si koti­hoi­dos­sa työn­ku­va saat­taa vaih­del­la päi­vän aika­na auton ren­kaan paik­kaa­mi­ses­ta aina vaa­ti­vaan lää­ke­hoi­toon saak­ka. Kos­kaan ei ole kah­ta saman­lais­ta päi­vää. Myös muut van­hus­te­na­lal­la työs­ken­te­le­vät hoi­ta­jat ovat mel­koi­sia monio­saa­jia. Vaik­ka läh­tö­kou­lu­tus oli­si sama, niin työn­ku­va van­hus­puo­lel­la voi olla hyvin eri. Tar­vit­sem­me jokais­ta hoi­ta­jaa, jokai­nen voi olla omal­la taval­laan hyvä hoi­ta­ja. Luo­vat rat­kai­sut ovat arki­päi­vää mones­sa paikassa.

Useis­sa van­hus­puo­len työ­pai­kois­sa on huu­mo­ri vah­vas­ti läs­nä, ja myös huu­mo­ris­ta voi saa­da voi­mia arkeen. Myös monil­la ikäih­mi­sil­lä on ker­ty­nyt monen­lai­sia sanon­to­ja varas­toon, ja useat ikäih­mi­set huo­maa­vat­kin yllät­tä­viä­kin asioi­ta! Hyvä työyh­tei­sö on voi­ma­va­ra, ja avun­an­to työ­ka­ve­reil­le pitäi­si olla itses­tään­sel­vyys. Ystä­väl­li­set sanat niin työ­ka­ve­reil­le kuin asiak­kail­le­kin tuo­vat hyvää miel­tä ympärilleen.

Hoi­ta­jis­ta ja sijai­sis­ta on täl­lä het­kel­lä val­ta­kun­nal­li­ses­ti pulaa. Mis­tä sai­sim­me lisää tule­via työ­ka­ve­rei­ta? Muis­tam­me­ko puhua työs­täm­me arvos­taen sitä itse? Mil­lai­sen van­huu­den itse haluai­sim­me? Miten haluai­sim­me juu­ri mei­dän mum­mol­lem­me tai papal­lem­me puhut­ta­van ja hän­tä koh­del­ta­van? Kai­ken arki­sen kii­reen kes­kel­lä on hyvä poh­tia, mik­si teem­me juu­ri tätä työ­tä ja ketä var­ten olem­me töissä.

Kou­lu­tuk­sia on nyky­ään pal­jon tar­jol­la, ja ne anta­vat uut­ta näkö­kul­maa asioi­hin ja aut­ta­vat usei­ta työs­sä­jak­sa­mi­ses­sa. Jot­kut asiat muut­tu­vat, tulee tut­kit­tua tie­toa, ja tehok­kaam­pia käy­tän­tö­jä, mut­ta poh­jim­mil­taan hoi­to­työs­sä on sil­ti­kin kyse kohtaamisesta.

Kan­nus­ta­mi­nen ja työ­hy­vin­voin­nin yllä­pi­to ovat myös esi­mies­ten teh­tä­viä. On tär­ke­ää tul­lu kuul­luk­si niin työn­te­ki­jä­nä kuin myös asiak­kaa­na. Ikäih­mis­ten omai­set voi­vat jos­kus kokea, ettei­vät ehkä tule aina kuul­luk­si. Me hoi­ta­jat kyl­lä yri­täm­me kuun­nel­la. Muis­te­len itse vuo­sien takaa läm­möl­lä eräs­tä omais­ta, joka tuli mei­dän van­husyk­sik­kööm­me aina kir­jan kans­sa iltai­sin ja luki koko yksi­kön väel­le tarinoita.

Kun hoi­toa­lan opis­ke­li­ja tulee har­joit­te­luun van­hus­puo­lel­le, muis­tam­me­han roh­kais­ta opis­ke­li­jaa koh­taa­maan ikäih­mi­sen aidos­ti arvos­taen. Ne käden­tai­dot tule­vat kyl­lä sii­nä työn muka­na. Meil­lä on van­hus­puo­lel­la eri kult­tuu­reis­ta tule­via hoi­ta­jia, ja he tuo­vat myös uuden­lais­ta näkö­kul­maa ja osaa­mis­ta hoitotyöhön.

Van­huk­sil­ta saa pal­jon elä­män­vii­saut­ta myös itsel­leen, van­hus­ten kans­sa työs­ken­te­ly ei ole luo­pu­mis­ta vaan elä­mis­tä täs­sä ja nyt.

Arja Panu­ma, lähi­hoi­ta­ja, ikäih­mis­ten päi­vä­toi­min­ta, Oulunkaari