Voi­daan hyvin: Kur­kis­tus ikäih­mis­ten perhehoitoon

Rit­va Leinonen.

Muis­tan, kun lap­se­na olin 70-luvun alus­sa iso­van­hem­mil­la­ni hoi­dos­sa. Van­hem­pa­ni oli­vat työs­sä, ja sain olla tutus­sa ja tur­val­li­ses­sa pai­kas­sa hoi­dos­sa. Vart­tues­sa­ni kou­lui­käi­sek­si suun­ta­sin usein vii­kon­lo­puk­si iso­van­hem­pie­ni luok­se. Nuo­ruu­den ja aikui­suu­den koit­taes­sa yhteys säi­lyi koko iso­van­hem­pie­ni elin­kaa­ren ajan.

Työs­sä­ni olen saa­nut ava­ta per­he­hoi­ta­jien kotien ovia vuo­des­ta 2014 alkaen, jol­loin Oulun­kaa­ren van­hus­pal­ve­lui­hin val­mis­tui­vat ensim­mäi­set per­he­hoi­ta­jat. Lap­suus­muis­tot palaa­vat usein mie­lee­ni per­he­hoi­ta­jien kodeis­sa. Tur­val­li­nen koti ja arjen tou­hut tut­tu­jen ihmis­ten kanssa.

Ikään­tyes­sä ja toi­min­ta­ky­vyn muut­tues­sa ei vält­tä­mät­tä koto­na enää pär­jää omais­ten, ystä­vien, tuki­pal­ve­lu­jen tai koti­hoi­don tur­vin. Per­he­hoi­to on yksi hyvä vaih­toeh­to tur­va­ta yksi­löl­li­nen arki eri­lai­si­ne toimintoineen.

Yksin asu­vat ikäih­mi­set koke­vat myös tur­vat­to­muut­ta. Per­he­hoi­dos­sa ympä­ril­lä on tut­tu per­he. Tar­vit­taes­sa pää­see omaan huo­nee­seen, joka on kalus­tet­tu omil­la huo­ne­ka­luil­la ja tutuil­la rak­kail­la esi­neil­lä. Arki voi jat­kua saman­kal­tai­se­na kuin koto­na. Arkeen ja har­ras­tuk­siin voi osal­lis­tua omien voi­ma­va­ro­jen ja kiin­nos­tuk­sen mukaan per­he­hoi­ta­jan tai läheis­ten tukemana.

Per­he­hoi­to ei ole uusia asia jo omat lap­suu­den muis­ti­ku­va­ni huo­mioi­den. Las­ten, nuor­ten ja vam­mais­ten per­he­hoi­toa on toteu­tet­tu jo pit­kään. Ikäih­mis­ten per­he­hoi­to vie­lä etsii paik­kaan­sa ikäih­mis­ten hoi­don ja hoi­van pal­ve­lu­va­li­kos­sa. Ikäih­mis­ten per­he­hoi­don tar­ve kas­vaa, eri­tyi­ses­ti monel­le muis­ti­sai­raal­le se on erin­omai­nen vaihtoehto.

Per­he­hoi­ta­jien kodeis­sa voi asua oman per­heen lisäk­si pit­kä­ai­kai­ses­sa tai lyhy­tai­kai­ses­sa hoi­dos­sa ole­via van­huk­sia, lap­sia, nuo­ria tai aikui­sia. Eri­lai­sis­ta tar­peis­ta ja tilan­teis­ta riip­puen per­he­hoi­dos­sa voi olla esi­mer­kik­si muu­ta­man tun­nin vii­kos­sa tai kuu­kau­des­sa. Tätä kut­su­taan osa­päi­väi­sek­si perhehoidoksi.

Per­he­hoi­to ei sovi kai­kil­le, ja sik­si myös mui­ta ikäih­mis­ten hoi­to- ja hoi­va­muo­to­ja on kehi­tet­tä­vä kodin­omai­seen suun­taan. Tehos­tet­tu pal­ve­lua­su­mi­nen­kin tulee näh­dä yhtei­sö­ko­ti­na, jos­ta lai­tos­mai­suus voi­daan minimoida.

Lap­suu­den muis­too­ni iso­van­hem­pie­ni hoi­vas­ta ja huo­len­pi­dos­ta liit­tyy vah­va tur­val­li­suu­den tun­ne. Minus­ta väli­tet­tiin, sain olla osa­na arjes­sa – kuten nave­tas­sa kan­ta­mas­sa kah­ta hei­nää tai vain istu­mas­sa hei­nä­kuor­man pääl­lä naut­tien matkasta.

Per­he­hoi­don vah­vuuk­sia ovat samat asiat kuin lap­se­na koin. Hoi­ta­jat pysy­vät sama­na ja ryh­mä­ko­ko on pie­ni. Per­he­hoi­dos­sa voi jat­kaa oman­nä­köis­tä elä­mää arvok­kaas­ti ikään­tyen. Arki tar­jo­aa mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä ja tur­val­li­sia koke­muk­sia sekä virit­tää toi­voa tulevaisuudesta.

Oulun­kaa­ri on ollut edel­lä­kä­vi­jä ikäih­mis­ten per­he­hoi­don val­men­nuk­ses­sa, kehit­tä­mi­ses­sä ja toteut­ta­mi­ses­sa Poh­jois-Suo­mes­sa. Saa­dut koke­muk­set ovat olleet erinomaisia.

Täs­tä on hyvä jat­kaa eteen­päin tule­vil­la hyvin­voin­tia­lueil­la ja laa­jen­taa ja kehit­tää per­he­hoi­don mah­dol­li­suuk­sia edel­leen osa­na ikäih­mis­ten hoi­don ja hoi­van palveluvalikoimaa.

Rit­va Lei­no­nen, van­hus­pal­ve­lui­den pal­ve­luoh­jaa­ja, Oulun­kaa­ren kuntayhtymä