Nyt sitä tehdään – sote-uudistusta! Ja vinhalla vauhdilla tehdäänkin. Kalenteri on täynnä suunnitelmia, prosesseja, kaavioita, Teamseja…
Taustalla ovat vahvat uudet lainsäädännöt ja kasa erilaisia strategioita ja mietintöjä, joiden kautta me pohdimme, mitkä ovat konkreettiset toimenpiteet ja asiat, joilla saamme tämän uudistuksen toteutumaan mahdollisimman hyvin.
Olen nyt vuoden verran toiminut lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä koordinoimassa kokonaisuutta. Olen kuunnellut innoissani onnistumisista, kun apua ja tukea on saatu annettua ajoissa, eivätkä perheiden pienet murheet ole muuttuneet syviksi ongelmiksi.
Olen myös kuunnellut turhautuneena, kuinka perhe on joutunut kertomaan tarinaansa kymmeneen kertaan yksittäisille työntekijöille alusta uudelleen ja kuinka he ovat koittaneet selviytyä palveluiden viidakossa vailla arjen tukea ilman, että kukaan ottaa asiasta koppia.
Meillä on iso haaste saada annettua tarvittava apu ajoissa, yhteistyössä, sujuvasti, yhdenvertaisesti, koko perhe huomioiden ja niin edelleen. Tavoitteita on siis valtavasti. Meidän tehtävänämme lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä on vahvistaa työntekijöiden osaamista, jotta he osaavat tunnistaa mahdolliset ongelmatilanteet varhaisessa vaiheessa ja perheet saavat tarvittavan avun ajoissa.
Me myös kehitämme erilaisia uusia palvelumuotoja, joissa eri alojen työntekijät yhdessä auttavat haastavissa tilanteissa olevia lapsia ja nuoria. Monialainen yhteistyö, jossa jokainen toimija tuo oman työpanoksensa yhteen on aivan ykköskehittämiskohteita, jotta perheiden ”luukuttaminen” vihdoinkin loppuisi.
Tavoite on, että hyvinvointialueuudistuksen tultua voimaan Kirsi Kalajoella ja Ulla Utajärvellä saavat palvelut samoin perustein ja samanlaisia reittejä pitkin ja samanaikaisesti, jos heidän tilanteensa on samankaltainen. Uskotteko, että tässä on pikkuinen urakka edessä?
Voin kuitenkin todeta, että lasten, nuorten ja perheiden kehittämistyössä on saatu jo paljon aikaiseksi! Tällä hetkellä monitoimijaista perhekeskustoimintamallia kehitetään ja vahvistetaan yhdenvertaisesti joka puolella Pohjois-Pohjanmaata.
”Yhden yhteydenoton periaatteita” eli palveluohjauksen malleja on alkanut muodostua pikkuhiljaa ympäriinsä. Nuorille on kehitetty digitaalisia vertaisryhmiä, työntekijöitä on koulutettu tunnistamaan mielenterveyden haasteita ja toimimaan neuropsykiatristen oirehäiriöiden kanssa sekä vanhemmille on tarjottu arjen tueksi vanhemmuusryhmiä ja verkkokursseja.
Kaiken tämän vauhdikkaan uudistustyön, kaavioiden, laatikoiden ja prosessien keskellä pähkäillessä pitää aina muistaa, miksi tätä uudistusta tehdään. Ketä varten ja kenen vuoksi leikkaa-liimaa-kuvioita, koulutuksia ja malleja pohditaan? Sote-uudistuksen onnistumisen mittari ei ole se, miten hyvin olemme saaneet laatikot yhteen ja mallit kasattua. Onnistumisen mittari on hyvinvoiva lapsi, nuori, perhe, äiti, isä, isovanhempi, mies, nainen… Asettamalla kaiken kehittämistyön keskelle hyvinvoivan ihmisen ja hänen toimivan arkensa, asiat löytävät paikkansa.
Kun tänään iltapäivällä alan pohtia arviointia, tavoitteita, toimenpiteitä sekä sitä, miten nämä hommat oikeasti saadaan toimimaan ja millä näitä mitataan, hoksautan itseäni: Muista, kuka on muutoksen keskellä.
Leena Mämmi-Laukka, projektikoordinaattori, Tulevaisuuden sote-keskus, Lapset, nuoret ja perheet ‑kehittämisohjelma. Kirjoittaja on työskennellyt Oulunkaaren perhepalveluissa esimies- ja johtotehtävissä ja työskentelee nyt Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen valmistelussa.