Uusi nor­maa­liar­ki

Ran­ta­poh­ja Toimitus

Kolum­nit

…tai­taa olla aika usein mai­nit­tu lausah­dus nykyi­sin. Ja tot­ta­han se on, että sen kans­sa me nyt jokai­nen eläm­me. Töi­tä teh­dään “hybri­dis­ti” eli sekä fyy­si­ses­ti työ­pai­kal­la että etä­nä kotoa käsin, kukin mah­dol­li­suuk­sien­sa mukaan. 

Myös kokouk­set on pidet­ty samal­la mal­lil­la. Meil­lä yhdys­kun­ta­lau­ta­kun­nas­sa jat­ke­taan aina­kin vie­lä tois­tai­sek­si ko. mal­lil­la. Kai­kil­la ei ole kui­ten­kaan mah­dol­lis­ta vali­ta kum­paa mal­lia käyt­tää, vaan töis­sä on olta­va ihan siel­lä työ­pai­kal­la kol­le­goi­den ja asiak­kai­den paris­sa, toki rajoit­teet huo­mioi­den. Ja kyl­lä minä aina­kin työ­pai­kal­la mie­lel­lä­ni olenkin.

Kun työn­teon kes­key­tys ja lomau­tus koet­te­li­vat kevääl­lä, se kyl­lä pis­ti miet­ti­mään, että entä jos työt lop­pui­si­vat­kin koko­naan! Miten sel­viäi­sin talou­del­li­ses­ti ja miten päi­vät sai­si kulu­maan? Ymmär­rän hyvin hei­tä, jot­ka jou­tu­vat ole­maan koto­na ilman kun­non tulo­ja, työ­tä, kou­lu­tus­paik­kaa yms. sosi­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä mui­den ihmis­ten kans­sa. Ihme­kös jos mie­li masen­tuu. Yhteis­kun­nan tulee puut­tua tähän asi­aan mah­dol­li­sim­man pian, kos­ka yhä useam­mat sai­ras­tu­vat masen­nuk­seen ja yhä nuo­rem­pa­na. Jos töi­tä tai kou­lu­tus­paik­kaa ei ole, oli­si hyvä olla kui­ten­kin joku sään­nöl­li­nen mah­dol­li­suus olla teke­mi­sis­sä mui­den kans­sa. Mikään netin kaut­ta tapah­tu­va yhtey­den­pi­to ei ole rat­kai­su. Var­sin­kaan jos ihmi­nen tar­vit­see kuun­te­li­jaa ja aja­tus­ten jaka­jaa, kos­ka voi huonosti!

Jut­te­lin taan­noin erään nuo­ren kans­sa, joka tar­vit­si psy­ko­te­ra­pi­aa. Hän sai muu­ta­man ker­ran “lähi­te­ra­pi­aa” mut­ta jat­ko tapah­tui sit­ten net­ti­te­ra­pia­na. Kysyin oli­ko se hyvä rat­kai­su. Hän ker­toi että ei ollut. Syyk­si hän sanoi sen, että viet­tää pal­jon aikaa yksin, niin oli­si hyvä pääs­tä puhu­maan toi­sel­le ihmi­sel­le ihan fyy­si­ses­ti eikä mikään ruu­dun kautta!

Tämä herät­ti yhtä enem­män miet­tei­tä sii­tä, että mik­si yhteis­kun­taa aje­taan koko ajan enem­män ja enem­män verk­ko­asioin­tiin? Asi­aa perus­tel­laan usein sil­lä, että saa­daan hen­ki­lös­tö- ja toi­mi­ti­la­me­no­ja pie­nem­mik­si, kun toi­min­taa siir­re­tään “lin­joil­le”. Onhan se näin­kin, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti tämä tapah­tuu fyy­si­siä pal­ve­lu­ja vähen­tä­mäl­lä. Toki nyt pan­de­mian aika­na pyri­tään vält­tä­mään kaik­kia mah­dol­li­sia kon­tak­te­ja, mut­ta kun se uusi “nor­maa­liar­ki” koit­taa, ehkä sil­loin oli­sim­me kui­ten­kin ihmi­sel­le läs­nä ihan fyy­si­ses­ti, emme­kä tuot­tai­si pal­ve­lu­ja vain verkossa. 

Voim­me itse vai­kut­taa aika pal­jon sii­hen, mil­lai­nen uudes­ta nor­maa­liar­jes­ta tulee. Olen itse kova halai­le­maan (lie­kö peru­ja kar­ja­lai­sel­ta isäl­tä­ni) ja minun on ollut todel­la vai­kea muis­taa, että nyt halai­lu on unoh­det­ta­va. No ehkä sel­viän siitäkin! 

Mitä voim­me jokai­nen teh­dä ? Voim­me aina­kin huo­leh­tia käsi­hy­gie­nias­ta ja pitää tur­va­vä­lit. Nämä sei­kat voi­vat aut­taa asi­aa aina­kin jon­kin ver­ran, eikä toi­nen aal­to tuli­si niin raju­na, ken­ties. Onhan toi­sen aal­lon tule­mi­seen toki voi­tu val­mis­tau­tua jo ennak­koon ja on jo ole­mas­sa val­miit ohjeet miten toi­mi­taan jos pan­de­mia laa­je­nee uudel­leen. Nyt ei tar­vit­se enään käy­dä pit­käh­kö­jä laki­muu­tos kier­rok­sia edus­kun­nas­sa, kuten jou­dut­tiin alku­vuo­des­ta teke­mään, kun pan­de­mi iski. 

Mitä syk­sy ja lop­pu­vuo­si tuo tul­les­saan, sen näyt­tää aika. Oli­ko oikea rat­kai­su pois­taa rajoit­tei­ta alku­ke­säs­tä? Oli­ko oikein sal­lia yli 500 hen­ki­lön kokoon­tu­mi­set? Oli­ko jär­ke­vää ava­ta rajo­ja, jot­ta mat­kai­lu voi­si olla mah­dol­lis­ta? Onko oikea rat­kai­su ava­ta kou­lut oppi­lail­le vai oli­si­ko pitä­nyt jää­dä kotiopetukseen?

Nämä asiat jaka­vat mie­li­pi­teet, riip­puen sii­tä kenen näkö­kul­mas­ta asioi­ta kat­sel­laan tai min­kä puo­lu­een edus­ta­jil­ta asias­ta kysy­tään! Mut­ta teit niin tai näin aina on joku, jol­le rat­kai­su on epä­mie­lui­sa, myös täs­sä asias­sa! Toi­set koke­vat rat­kai­sun hyväk­si, toi­set näke­vät arjen äärim­mäi­sen han­ka­la­na rajoit­tei­den kans­sa, syi­tä on erilaisia. 

Toi­vo­taan ettei tois­ta aal­toa tuli­si, eikä tiuk­ko­ja rajoit­tei­ta tar­vit­si­si ottaa uudel­leen käyt­töön! Muis­te­taan, että me itse voim­me vai­kut­taa pal­jon sii­hen, mil­lai­nen tule­vai­suus mei­tä odot­taa! Hyvää lop­pu­ke­sää sinullekin! 

Kaa­ri­na Tor­ro (sd.), kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, yhdys­kun­ta- ja ympä­ris­tö­lau­ta­kun­nan jäsen, Martinniemi