Rent­ta­he­lek­ku: Veden­pi­tä­vät kumisaappaat

Että veden­pi­tä­vät? Näin mai­nos­tet­tiin kumi­saap­pai­ta. Oli mai­nok­ses­sa kyl­lä toi­nen­kin omi­nai­suus: kel­tai­set! Luin, veden­pi­tä­vät- sanan useam­paan kertaan.

Kyl­lä täl­lai­sel­la mai­nos­ta­mi­sel­la luu­li­si kumi­saap­pai­den mene­vän kuin kuu­mil­le kivil­le? Vuo­ta­via kumi­saap­pai­ta en ole kos­kaan kuul­lut kenen­kään osta­neen enkä mai­nos­ta­neen. Onko­han se taas jokin tämän päi­vän “mai­nos­kot­ko­tus”? Ei ole, tär­kein­tä­hän saap­pais­sa on, ettei­vät kah­la­tes­sa jalat kas­tu. Hyvä idea?

Veden­pi­tä­vyy­den lisäk­si värin­kin ker­to­mi­nen on tär­keä. Meis­tä joil­le­kin osta­mi­seen vai­kut­ta­va teki­jä sekin. Lopputulemana:mainos oli hyvä. Pysäytti!

Mai­nos­ta­mi­sen kie­li ja tyy­li on minus­ta mie­len­kiin­tois­ta luet­ta­vaa. Seu­raan sitä, ja kans­saih­mis­te­ni suh­tau­tu­mis­ta mai­nok­siin, suu­rel­la mie­len­kiin­nol­la. Aihe on koh­ta yhtä ylei­nen kes­kus­te­lu­nai­he kuin sää kon­sa­naan. “Mai­nos lupaa yhdek­sän hyvää ja kym­me­nen kaunista”.

Seu­raa­vas­ti puhe­li eräs ystä­vä­ni. Omin sanoin­sa: lat­ta­rin­tai­nen ja lit­teä­pyl­lyi­nen. Oli tilan­nut kun­toi­lu­lait­teen. Mai­nos lupa­si upean rin­ta­va­rus­tuk­sen ja pyö­reät paka­rat muu­ta­mas­sa viikossa. 

Innois­saan ystä­vä­ni oli tuo­nut pake­tin pos­tis­ta. Jo saa­des­saan pake­tin syliin­sä, oli hän­tä kum­mas­tut­ta­nut sen pie­ni koko. Aja­tus, miten sel­lai­nen lai­te mah­tuu näin pie­neen paket­tiin, oli saa­nut otsan vähän kurt­tuun. No, ei sii­nä mitään, pake­tin kans­sa kotiin. Avail­les­saan paket­tia otsa oli vie­lä­kin vähän kurtussa? 

Lop­pu­tu­le­ma­na, kun jokai­ki­nen pus­suk­ka oli avat­tu, lat­tial­la oli put­ken­pät­kiä, vai­je­rei­ta, kumi­pa­la­sia, eri­näi­siä ruu­ve­ja rik­koi­neen ja ilman rik­kaa! Otsa­kur­tut oli­vat oijen­neet, hiki hel­mei­li ohi­moil­la ja tus­kas­tut­ta­va ilme kas­voil­la. Hän keit­ti kah­vet. Nisu ei käy­nyt mielessäkään!

Istui­pa ystä­vä­ni lat­tial­le tava­ra­mää­rän vie­reen ja otti pus­sis­sa olleet pape­rit käteen­sä. Nii­tä oli aika mon­ta. Laji­tel­tu­aan ohjees­sa lue­tel­lut osa­set, alkoi hän koo­ta lai­tet­ta. Hikeä piti kui­va­ta pän­tiö­nään, asen­toa vaih­taa kon­til­laan olos­ta kyl­jel­leen. Vai­je­rit teet­ti­vät jos jon­kin­lais­ta “istu­tus­ta”, kiris­tä­mis­tä, tes­ti­ve­to­ja ja run­koon kiin­nit­tä­mis­tä. Väli­kah­vet oli­vat pai­kal­laan. Nisun kanssa!

Kun sit­ten lait­teen kumi­tas­sut oli­vat koh­dil­laan, alkoi lait­teen tes­taus. Ystä­väl­lä­ni mie­li­ku­vis­sa kohen­tu­nut rin­ta­va­rus­tus ja pyö­reät paka­rat. Yllä tree­ni­pai­ta ja komeil­la rai­dal­la varus­te­tut tree­ni­housut jalas­sa. No niin, asen­toa täl­lä­ten tapah­tui ensim­mäi­nen veto. Kumi­tas­su, joka piti lait­teen pai­koil­laan, mul­jah­ti irti! Pie­ni hiki­pi­sa­ra läh­ti kas­va­maan ja puto­si otsal­ta nenän­vier­tä ylä­huu­lell­le. Pisa­ra ui suu­hun, jos­ta tuli koh­ta­lai­sel­la voi­mal­la, ruma sana! Lait­toi hän osan pai­koil­leen ja aloit­ti uudelleen. 

Lait­teen tes­taus ete­ni. Stra­te­gi­sia paik­ko­ja kohen­ta­va tree­ni alkoi sujua. Jump­paa­ja teki innos­tu­nee­na voi­mak­kai­ta veto­ja tiu­hen­tu­val­la tah­dil­la. Hiki alkoi norua jo pai­dal­le. Hauis­li­has­ten jän­nit­tyes­sä pin­keim­mil­leen, kun­toi­li­ja vie­räh­ti kyl­jel­leen toi­sen vai­je­rin kim­mo­tes­sa irti lait­tees­ta! Sen lisäk­si, että hiki oli kas­tel­lut pai­dan, sumen­si­vat kyy­ne­leet näkö­ken­tän. Lan­nis­tu­nut kun­toi­li­ja kon­koi­li ylös lat­tial­ta, suol­si suu­ria, voi­mak­kai­ta manauk­sia hajon­neel­le veh­keel­le. Meni kah­ve­pan­nul­le ja hörp­pä­si kupil­li­sen kyl­mää kah­vea. Ilman nisua!

Rau­hoi­tut­tu­aan ystä­vä­ni pala­si lait­teen mai­nok­seen. Oli osan­nut kuvi­tel­le, että sitä käyt­täes­sä tulee hiki ja krop­pa muok­kau­tuu. Mut­ta kokoa­mis- ja tes­taus­vai­he teki­vät jo samaa. Hajon­nut lai­te joh­ti oival­luk­seen, ettei se ole­kaan vält­tä­mä­tön ystä­vä­ni tavoit­tee­seen. Lat­ta­rin­ta rot­tin­gil­la sanoi hän iloi­ses­ti: ”Hin­tan­sa hauk­kui!” Tus­kin mai­nos­hen­ki­löil­lä oli mie­les­sä lait­teen vai­ku­tus ystä­vä­ni koke­mal­la taval­la. Toi­saal­ta main­osa­la nojaa koko var­ta­lol­laan käyttäytymistieteisiin.

Juu­ri nyt van­hat kumi­saap­paa­ni ovat vuo­ta­vat. Pie­ne­nä sivuseik­ka­na, lem­pi­vä­ri­ni on kel­tai­nen. Heit­täy­dyn mai­nok­sen hyö­dyn­tä­jäk­si, en orjak­si. Menen kaup­paa ja ostan ne kel­tai­set, veden­pi­tä­vät kumisaappaat!

Rent­ta­he­lek­ku