Niinpä vain syksy sai, helteiden ja huippuhelteidenkin jälkeen. Ei muu auta, kun vedellä verkkareita jalkaan. Lämmin suihku piti nytkin ottaa ruohonleikkuun jälkeen ja kaivautua viltin mutkaan. Lämmintä häthätää kymmenen astetta, mutta…
Tuli kesä, tuli kuuma kesä. Sitähän me suurimman osan vuodesta aina odotamme. Muutama päivä oli ihanaa! Saimme, mitä olimme odottaneet. Kunnes alkoi aikuisten ja vanhusten väsy. Enpä minäkään maannut aurinkotuolissa tuntitolkulla, niinkuin ennenmuinoin. On tullut vanhuus Renttahelekulle. Kyllä piti monesti huokaista, pitkään hiljaa ja salaa. Ja käydä viileässä suihkussa pienin äänin. Kun ei kehdannut valittaa sitä liian kuumaa. Niin se vain on helle lapsille ja aikuisille aivan eri asia kokea.
Lapsena sitä heitettiin uikkarisilleen ja juostiin rantaan. Vedet roiskuivat ja riemua piisasi. Ei valitettu helteestä. Isommat opettivat pieniä uimaan ja pitivät muutoinkin huolta rannassa.
Päiväkaudet viihdyttiin porskimassa. Syömässä välillä käytiin. Ja varmasti juomassakin. En kyllä muista, että juomisesta olisi muistutettu lapsia, niinkuin nykyään tehdään. Oli itsestään selvää, että lapsi juo, kun häntä janottaa. No, kuitenkin paitsi uitiin, oltiin päivät ulkona. Oli kuuma, mutta lapset eivät sitä valittaneet. Aikuisilla kyllä oli tukalaa työn teossa.
Mummulan heinäpellolla hikoiltiin ja ilakoitiin. Pappa oli niittänyt pellot hevosen vetämällä niittokoneella. Ja silloin oli pappakin ilman paitaa! Auringon paahtamalla niityllä. Jos ei lätsä, niin kankainen nenäliina nurkistaan solmulla, oli päässä. Suojasi auringolta ja imi hikeä. Kuivunut heinä ajettiin haravakoneella karrelle. Siitä oli miesten helppo hangota heinät seipäille. Tai, helpolta se lapsesta näytti raavaiden miesten tekemänä! Me lapset haravoimme tätien kanssa jälkeen jäävät heinät “seivästäjille”. Aikuiset hikoilivat, lapset ilakoivat.
Juomista piti niittyväelle tietenkin olla. Huitupääläri ja kahden litran kotikaljapullo olivat ojassa pysyäkseen kylminä. Myös vettä juotiin puhdasvetisestä ojasta. Siinä istuttiin sakilla ojanpientareella tauolla virkistäytymässä. Jorinoitiin jonninjoutavia. Aikuiset kiusottelivat meitä lapsia ja päinvastoin. Oli mukavaa.
Kahvin tuoja oli enemmän, kuin tervetullut. Niittykahvet nautittiin myös ojanpientareella tai ladon kynnyksellä. Näin jaksettiin päivä ja olipa leuhkaa lähtiissä katsella kuivumaan jääviä heinäseipäitä ja puhtaita pientareita! Jatkossakin poutaa toivottiin. Ja hellekin sai olla, pääasia etteivät heinät kastuisi!
Niittyväki palasi mummulaan ja joka sorkka juoksi jokeen uimaan. Räiskittiin vettä ja kilvoiteltiin puomille uinnissa. Sinne jäi hiki ja väsy Iijokeen aikuisiltakin. Setä vei hevosenkin uimaan. Ratsasti uljaasti veteen, ja voi kuinka hevonenkin nautti vilvoittavasta vedestä! Sitten päästiinkin mumman ruokapöytään.
Eivät aikuiset mielestäni valittaneet kuumuutta, ainakaan lasten kuullen. Olivat hyvillään, kun heinänteko poutaa riitti. Elämänmeno on niistä ajoista tähän päivään paljon muuttunut. Ei ole enää niitä raskaita askareita ulkona niin paljon. Koneellistuminen on mahdollistanut maatiloiden muuttumisen suuriksi tuotantolaitoksiksi. Heinätyöt tehdään ilmastoiduissa traktoreissa rokkia kuunnellen. Pannaan heinät suoraan muovipakettiin. En kuitenkaan tarkoita, että viljelijät meille helposti leipää tekevät. En. Töitä riittää öitä myöten! Heinänteko romantiikkaa näkee enää vain Suomi Filmeissä.
Ja taas helteistä kesää odottamaan, kukapa se kylmää…
Renttahelekku