Suomea sanotaan, kumma kyllä, monessa asiassa kokoaan suuremmaksi maaksi. Mutta Suomihan on suuri maa! Laitetaanpa maantieteellinen Suomi Euroopan kartalle. Tällöin Suomi-neidon hiukset huuhtovat Itämerta Saksan paikkeilla, viruttaa hameen helmaa Välimeressä ja käsivarsi hipelöi Iso-Britannian rantaa. Tuohon pinta-alaan mahtuu paljon metsää.
Metsä on ollut merkityksellinen meille monessa. Olen useamman polven kiiminkiläinen ja ymmärrän esimerkiksi Koitelin sahan merkityksen Kiimingin historiassa. Saha jauhoi toimeentuloa paitsi Kiiminkiin myös lähikuntiin. Tuloilla ja veroilla rakennettiin hyvinvointia silloin ja niin se menee tänäkin päivänä.
Metsänomistus on monilla harteilla, joista yksityisomistus on merkittävä. Olemme tarvinneet teollisuuden lisäksi niin sanottua kotivaraa, mutta lainsäätäjä on jo 1800 ‑luvulta ymmärtänyt ydinasian — “metsää älköön autioksi hakatko”. Eli emme saa hyödyntää metsää hakkuiden muodossa muutoin kuin että vastaamme sen uudistamisesta. Voimme mennä metsään jokamiehen oikeudella. Silloinkin törmäämme metsään, jota metsänomistaja on hoitanut ja varjellut, ja saamme siitä iloa.
Metsä tarjoaa monenlaista. Suomi on tarjonnut Natura2000 ‑verkoston kautta Euroopan Unionille runsain mitoin suojelua, erityisesti metsää. Ihmettelen, miksi ne maat, jotka ovat hakanneet metsänsä, eivät istuta sitä uudelleen. Suomi suojelee metsiään muidenkin puolesta.
Minulle perikunnan metsät on todellinen akkujen lataamo ja kuntosali. Tuokio Husqvarnan kanssa nostaa taatusti hien pintaan ja tekee sievää jälkeä metsään. Minunlaisia metsänomistajia on paljon ja toivon metsäsektorilta sekä maan hallitukselta kannustusta ja tukea metsien hoitamiseen. Pieniksi setkaleiksi hajonneet perintöpalstat ja kuolinpesien omistukset olisi hyvä saada koottua laajempiin kokonaisuuksiin. Tietenkin jokainen metsänomistaja saa tehdä perinnölleen haluamansa, mutta kun kaikki eivät edes muista perineensä metsää ja jos muistavat, niin paikasta ei ole tietoa.
Näinäkin päivinä metsä on meille olemassa myös pahan päivän varalle. Onhan se metsäenergiakin periaatteessa aurinkoenergiaa; puuta syntyy, kun auringon energian avulla sitoutuu vettä ja hiilidioksidia biomassaksi. Metsä on varsinainen aurinkokenno.
Nyt on metsän ja soten uudistamisen ja hoitamisen aika.
Anneli Näppä, kaupunginvaltuutettu, Pohteen aluehallituksen jäsen, Keskusta