Päät­tä­jäl­tä: Taas tul­tiin jouluun!

Kaa­ri­na Torro.

Niin se vain on, että jäl­leen jou­lu on jo ovel­la, ja vuo­si 2024 alkaa ole­maan taak­se jää­nyt. Mitä koh­ta päät­ty­väs­tä vuo­des­ta on jää­nyt eni­ten mieleen?

Täy­tyy myön­tää, että aika mol­li­voit­toi­nen vuo­si on ollut. Maa­il­mal­la, lähel­lä­kin, rau­ha on unoh­tu­nut ja ihmi­set jou­tu­vat elä­mään pelos­sa. Se on todel­la mur­heel­lis­ta. Pal­jon ikä­viä asioi­ta on saa­tu aikaan nyös meil­lä koti Suo­mes­sa, mut­ta eri tyyp­pi­siä asioi­ta kuitenkin.

Val­tion­hal­lin­non teke­mät pää­tök­set eivät rie­mas­tu­ta ja uskal­lan väit­tää, että ne näky­vät eri­tyi­ses­ti nii­den ihmis­ten arjes­sa, joil­la talous on ollut ja tulee mitä ene­ne­vis­sä mää­rin ole­maan­kin keh­no. On sanot­tu, että empa­tia ei kuu­lu pää­tök­sen­te­koon, mut­ta väi­tän kyl­lä toi­sin. Toki olen ker­ran itse­kin hie­man tähän tyy­liin toden­nut tilan­tees­sa, jos­sa oltiin raken­ta­mas­sa taloa vas­toin mää­räyk­siä ja eräs lau­ta­kun­ta­kol­le­ga veto­si per­heen sil­loi­seen ikä­vään tilan­tee­seen. En suos­tu­nut poik­kea­maan sään­nöis­tä ja mai­nit­sin, että pää­tök­sen­teos­sa täy­tyy olla luja ja unoh­taa sydä­mel­lä ajattelu.

Tuol­loin kyse ei ollut pää­tök­sis­tä, jot­ka tie­toi­ses­ti aja­vat ahtaal­le jo ahtaal­la ole­vat ihmi­set. Kyse oli vain raken­nusoi­keu­den rik­ko­mi­ses­ta. Toki ymmär­sin per­heen tilan­teen ja olin surul­li­nen hei­dän puolestaan.

Olen kui­ten­kin sitä miel­tä, että empa­ti­aa tar­vi­taan myös pää­tök­sen­teos­sa. Jos kat­soo asioi­ta vain omas­ta näkö­kul­mas­ta, saat­taa unoh­taa niin tär­keän asian kuin vai­kut­ta­vuu­den. Var­sin­kin jos toi­meen­tu­lo on hyvä, on suh­tee­li­sen ter­ve eikä tar­vit­se juu­ri­kaan käyt­tää jul­ki­sia pal­ve­lu­ja, oli ne sit­ten vaik­ka ter­vey­teen tai jouk­ko­lii­ken­tee­seen liit­ty­viä, saat­taa käy­dä niin, että sokeu­tuu sil­le miten pär­jää­vät he, joil­le tuo kaik­ki on arki­päi­vää ja jot­ka jou­tu­vat las­ke­maan sent­tien riit­tä­vyyt­tä arjes­sa selviämiseksi.

Päät­tä­jän tulee kat­soa asioi­ta laa­jas­ti ja pun­ta­roi­da, miten pää­tök­set vai­kut­ta­vat eri ikäi­siin ja eri­lai­sis­sa talous­ti­lan­teis­sa ole­viin ihmi­siin. Kun ne hal­li­tuk­sen lupaa­vat työ­pai­kat­kin ovat vie­lä syn­ty­mät­tä, ja työt­tö­myys­lu­vut vain kas­va­vat, niin miten työl­lis­tyt? Kai­kis­ta ei ole yrittäjäksi!

Maan hal­li­tuk­sen tapa kyy­kyt­tää hei­kom­pia, näkyy myös meil­lä Oulus­sa. Ei samal­la taval­la, mut­ta sama ideo­lo­gia ja arvot puhu­vat puo­les­taan ja se näkyy välil­lä puis­tat­ta­vis­sa, yli­mie­li­sis­sä ja jär­kyt­tä­vis­sä­kin puheen­vuo­rois­sa. En avaa nii­tä kos­ka, juh­lis­ta jaloin eli jou­lu on jo ihan ovel­la ja ne puheet saa­vat minut voi­maan pahoin!

Toi­von kui­ten­kin, että me kaik­ki päät­tä­jät, niin maan hal­lin­nos­sa kuin kun­nis­sa ja kau­pun­geis­sa oli­sim­me suvait­se­vai­sem­pia ja ymmär­täi­sim­me sen, miten ras­kaat pää­tök­set vai­kut­ta­vat hei­hin, jot­ka eivät ole syn­ty­neet kul­ta­lusik­ka suus­sa, hei­hin jot­ka tar­vit­se­vat enem­män apua sel­vi­täk­seen arjes­sa syys­tä tai toi­ses­ta. Jos­kus voi käy­dä niin, että juu­ri me olem­me avun tarpeessa.

Kai­kes­ta ikä­väs­tä ja ankeu­des­ta huo­li­mat­ta val­mis­tau­tu­kaam­me jou­lun viet­toon kukin tahoil­lam­me ja taval­lam­me. Jou­lu voi koos­tua hyvin pie­nis­tä mut­ta mer­kit­tä­vis­tä asiois­ta: Löy­tä­kääm­me itses­täm­me rau­ha ja hyvän­tah­toi­suus, tal­le­te­taan se sydä­miim­me. Pysyvästi!

Toi­vo­tan kai­kil­le oikein iha­naa ja rau­hai­saa jou­lun­ai­kaa ja parem­paa tule­vaa vuot­ta 2025.

Kaa­ri­na Tor­ro, SDP, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Busi­ness Oulun liikel.johtok.jäsen, alue­val­tuus­ton vara­val­tuu­tet­tu, Martinniemi/Oulu