Päät­tä­jäl­tä: Suo­men itse­näi­syys ja demokratia

Mir­ja Vehkaperä.

Vie­täm­me per­jan­tai­na Suo­men itse­näi­syy­den 107-vuo­tis­ta juh­laa. Vuo­siin on mah­tu­nut sotia, sota­kor­vauk­sia, teol­lis­tu­mis­ta, vau­ras­tu­mis­ta ja lukui­sia krii­se­jä. Pie­nen kan­sa­kun­nan lujuus löy­tyy yhte­näi­syy­des­tä. Asiois­ta, jois­ta olem­me samaa miel­tä, luo­tam­me ja kun­nioi­tam­me toi­siam­me. Teem­me tule­vai­suut­ta yhdessä.

Näin itse­näi­syys­päi­vän alla nos­tan esil­le huo­le­ni demo­kra­tian tilas­ta ja poli­tii­kan kes­kus­te­lu­kult­tuu­ris­ta. Olen teh­nyt seu­raa­via havaintoja;

- kuka huu­taa äänek­kääm­min saa tah­ton­sa läpi

- pitää sanoa ilkeim­min, popu­lis­ti­ses­ti ja liet­soa pelkoa

- ymmär­re­tään vää­rin, kyl­ve­tään vas­tak­kai­na­set­te­lua ja vihaa

- huu­de­taan somes­sa, kun pitäi­si rat­kais­ta asioi­ta neuvottelupöydässä.

Edus­kun­nas­sa kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri on hei­ken­ty­nyt vuo­si vuo­del­ta. Edes väli­huu­dot eivät ole sopi­van nok­ke­lia, vaan ala-arvoi­sia huu­te­lui­ta. Ajan­koh­tais­oh­jel­mis­sa har­voin onnis­tu­taan. Yleen­sä huu­de­taan tois­ten pääl­le ja vää­ris­tel­lään asioita.

Val­ta­kun­nan kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri vai­kut­taa ja aset­taa riman myös muu­al­la yhteis­kun­nas­sa har­joi­tet­ta­val­le tyy­lil­le. Riman aset­ta­jat ovat kan­sa­kun­nan ykkös­vai­kut­ta­jia — esi­merk­ke­jä hyväk­syn­nän rajoista.

Kuka täs­tä kes­kus­te­lu­kult­tuu­ris­ta hyö­tyy? Vas­taan, että poli­tii­kan irto­pis­tei­den kalas­ta­jat ja ääri­liik­keet. On käsit­tä­mä­tön­tä, kuin­ka pal­jon pals­ta­ti­laa perus­suo­ma­lais­ten kan­san­edus­ta­jien osal­lis­tu­mi­nen äärioi­keis­ton Suo­men itse­näi­syys­päi­vän tapah­tu­maan on saa­nut osak­seen. Tilan­ne ei pitäi­si tul­la yllä­tyk­se­nä. Toi­min­ta ins­ti­tuu­tioi­ta ja edus­tuk­sel­lis­ta demo­kra­ti­aa vas­taan on ollut pit­kään val­lal­la. Tämä kehi­tys on torpattava.

Kuka sit­ten tilan­tees­ta kär­sii? Vas­taan, että demo­kra­tia, sopi­mi­sen yhteis­kun­ta, nuo­ret, poli­tiik­kaan har­kit­se­vat läh­ti­jät sekä yhteis­kun­nan eheys.

Sain esi­tel­lä hil­jat­tain Kun­ta­lii­ton val­tuus­kun­nan kokouk­ses­sa Oulun kau­pun­gin eet­ti­siä ohjei­ta. Ne on laa­dit­tu työn­te­ki­jöi­den, viran­hal­ti­joi­den ja luot­ta­mus­hen­ki­löi­den nou­da­tet­ta­vak­si. Otam­me kan­taa mm. hyvän käy­tök­sen kri­tee­rei­hin, miten toi­mi­taan vas­tuul­li­ses­ti, käy­dään läpi etu­ris­ti­rii­to­ja ja esteel­li­syyt­tä, tun­nis­te­taan kor­rup­tion eri muo­to­ja ja sovi­taan miten vää­rin­käy­tök­siin puututaan.

Eet­ti­syy­den arvioin­ti alkaa sii­tä, mihin laki ja hal­lin­to­sään­tö lop­puu. Näi­hin yhdes­sä sovit­tui­hin peli­sään­töi­hin on Oulus­sa palat­tu muu­ta­maan ker­taan kulu­van val­tuus­to­kau­den aikana.

Uskon parem­paan. Haluan omal­ta osal­ta­ni ede­saut­taa parem­man yhteis­kun­nal­li­sen kes­kus­te­lu­kult­tuu­rin ja demo­kra­tian edis­tä­mis­tä. Kyl­lä. Otan rävä­käs­ti kan­taa, kun on tar­vet­ta. Puhun ja kes­kus­te­len poli­tii­kas­ta vauh­dik­kaas­ti. Kri­ti­soin ja kehun. Mal­tan kuun­nel­la eri­lai­sia näke­myk­siä ja huo­mioi­da hil­jaa jää­vien mie­li­pi­tei­tä. Pyrin etsi­mään yhtei­siä näke­myk­siä ja konsensusta.

Lop­pu vii­mein jäl­jel­le jää vapaus, itse­näi­syys ja demo­kra­tia. Iso­ja asioi­ta, joi­ta puo­lus­taa. Arvo­kas­ta itse­näi­syys­päi­vää ja adven­tin aikaa kaikille!

Mir­ja Veh­ka­pe­rä, Oulun kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja, Keskusta