Päät­tä­jäl­tä: Sote-pal­ve­lui­ta ja hyvin­voin­tia tasapuolisesti

Tei­jo Liedes.

Hyvin­voin­tia­lue­uu­dis­tuk­sen kes­kei­nen tavoi­te on se, että ihmi­set saa­vat asuin­pai­kas­ta ja tulo­ta­sos­ta riip­pu­mat­ta tas­a­puo­li­ses­ti ja oikeu­den­mu­kai­ses­ti sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­ja. Tuos­sa tavoit­tees­sa on kak­si koko uudis­tuk­sen kes­keis­tä kohtaa.

Ensin­nä­kin se, että pal­ve­lui­ta pitää olla saa­ta­vil­la asuin­pai­kas­ta huo­li­mat­ta tas­a­puo­li­ses­ti. Useim­mil­la hyvin­voin­tia­lueil­la tavoi­te ei ole toteu­tu­nut – sen sijaan on men­ty entis­tä huo­nom­paan suun­taan. Pal­ve­lui­ta on kes­kis­tet­ty taa­ja­miin ja kes­kus­kau­pun­kei­hin ja eten­kin reu­na-alueil­ta pal­ve­lut ovat kai­kon­neet lii­an kau­as. Ikäih­mis­ten pal­ve­luis­sa tämä kehi­tys näkyy ja tun­tuu kipeäs­ti. Esi­merk­ki­nä voin mai­ni­ta Kui­va­nie­men pal­ve­lut – siel­lä ei tai­da SOTE-lähi­pal­ve­lui­ta olla enää juu­ri ollenkaan.

Tie­ten­kin syy on raha­pu­las­sa. Mut­ta ei se pal­jon loh­du­ta omais­ta, joka jou­tuu käy­mään Pudas­jär­vel­lä asti kat­so­mas­sa lähim­mäis­tään, joka on siel­lä saak­ka hoi­dos­sa. Kun enti­set akuut­tio­sas­tot muut­tui­vat kun­tou­tus­osas­toik­si ja siten sosi­aa­li­lain­sää­dän­nön pii­riin, asia­kas­mak­sut eivät enää ker­ry­tä­kään maksukattoa.

Toi­sek­si, ja vie­lä tär­keäm­mäk­si, on nous­sut tulo­ta­so. Mat­ka­kus­tan­nuk­set nouse­vat, kun pal­ve­lut ovat etääl­lä. Asia­kas­mak­sut nouse­vat, kun maan hal­li­tus nos­taa asia­kas­mak­su­jen ylä­ra­jaa, ja hyvin­voin­tia­lu­eet jou­tu­vat raha­pu­las­sa nos­ta­maan mak­sut kat­toon, kos­ka alueil­ta vähen­ne­tään rahoi­tuk­ses­ta se osuus, jon­ka ne las­ken­nal­li­ses­ti sai­si­vat nos­taes­saan mak­sut mak­si­miin. Siis jos mak­su­ja ei nos­te­ta, mene­te­tään kui­ten­kin se osuus, joka oli­si tul­lut mak­su­jen nostosta.

Sama logiik­ka toi­mii hoi­to­ta­kui­den löy­sää­mi­ses­sä. Poh­teen päät­tä­jil­lä ei näy­tä ole­van roh­keut­ta päät­tää toi­sin kuin maan hal­li­tus on ”ohjeis­ta­nut”. Taus­tal­la näyt­tää ole­van maan hal­li­tuk­sen halu saa­da edel­li­ses­sä ja myt­tyyn men­nees­sä SOTE-uudis­tuk­ses­sa oikeis­to­puo­luei­den vaa­ti­ma valin­nan­va­paus näin uju­tet­tua voi­maan. Siis jul­ki­sen ja yksi­tyi­sen pal­ve­lun hin­to­jen saa­mi­nen lähel­le toi­si­aan, jot­ta yksi­tyi­nen SOTE-bis­nes pär­jäi­si parem­min. Keho­tan­kin luki­joi­ta seu­raa­maan Poh­teen pää­tök­sen­te­koa esi­tys­lis­tois­ta ja pöy­tä­kir­jois­ta, jot­ta sai­si oikean kuvan sii­tä, mitä päät­tä­jät lopul­ta päät­tä­vät ja kuka tai mikä poliit­ti­nen ryh­mä esit­ti mitäkin.

Hyvin­voin­tia­lu­een talous pitää saa­da tasa­pai­noon, se on sel­vä, mut­ta sii­hen tar­vi­taan ehdot­to­mas­ti edes hie­man pitem­pi aika, kuin lain­sää­dän­tö nyt sal­lii. Ei ole hyvää yhteis­kun­ta­po­li­tiik­kaa se, että väes­tö jakaan­tuu entis­tä sel­vem­min köy­hiin ja rik­kai­siin. On hyvä, että yhteis­kun­ta mah­dol­lis­taa rikas­tu­mi­sen­kin, mut­ta on huo­noa, jos se joh­taa samal­la ison väes­tö­osan köyh­ty­mi­seen. Se ei tie­dä hyvää demokratialle.

Mitä­pä tilan­tees­sa pitäi­si teh­dä? Nyt ollaan hyvin­voin­ti­työ­tä ja työl­lis­tä­mis­tä siir­tä­mäs­sä kun­tien vas­tuul­le. Se on hyvä ja oikea suun­ta kehit­tää näi­tä pal­ve­lui­ta, mut­ta taas tör­mä­tään rahaan. Kun­tien talous ei kes­tä sitä, että teh­tä­viä lisä­tään, mut­ta raha ei seu­raa peräs­sä. Val­tio on luvan­nut kor­va­ta val­tio­no­suuk­si­na työl­lis­tä­mi­suu­dis­tuk­ses­ta koi­tu­vat kus­tan­nuk­set kun­nil­le täy­si­mää­räi­ses­ti, mut­ta näin ei tie­ten­kään tapah­du täl­lä­kään ker­taa. Syyn luki­ja voi arva­ta helposti.

Iis­sä nyt kui­ten­kin yri­te­tään ns. ottaa kop­pi asias­ta ja hoi­taa työl­lis­tä­mis­pal­ve­lut niin hyvin kuin mah­dol­lis­ta. Ja seu­raa­vas­sa val­tuus­ton kokouk­ses­sa hyväk­syt­tä­vä hyvin­voin­ti­ker­to­mus ja ‑suun­ni­tel­ma ker­too sii­tä, mitä kaik­kea sil­lä saral­la teh­dään, ja mitä huo­les­tut­ta­via asioi­ta sii­nä nousee esiin. Hyvin­voin­ti­työ nousee kun­nis­sa oikeas­ti tär­ke­ään osaan, mut­ta sitä ei voi sälyt­tää yksin hyvin­voin­ti­lau­ta­kun­nan toi­mia­laan. Hyvin­voin­tia pitää raken­taa sys­tee­mi­sen muu­tok­sen peri­aat­teen mukaan: kaik­ki vai­kut­taa kaikkeen.

Hyväs­sä kun­nos­sa ole­vat tiet, lii­kun­ta­pai­kat, har­ras­tus- ja opis­ke­lu­mah­dol­li­suu­det, kir­jas­to, kult­tuu­ri, SOTE-pal­ve­lut, työpaikat…aivan kaik­ki vai­kut­ta­vat ihmi­sen hyvin­voin­tiin. Ja vie­lä osal­li­suus: osal­li­suu­den kaut­ta ihmi­nen voi tun­tea, että hänen elä­män­sä on arvo­kas­ta. Ja se on hyvin­voin­nin perusta.

Kun­ta­lai­sil­le teh­dyn kyse­lyn mukaan suu­rin huo­li oli kui­ten­kin se, että rahat eivät tah­do riit­tää arjen tarpeisiin.

Tei­jo Lie­des, Iin kun­nan­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja, Poh­teen vara­val­tuu­tet­tu, tule­vai­suus­lau­ta­kun­nan jäsen, Vasemmistoliitto