Kuluvan vuoden aikana on julkaistu useampi selvitys Oulun kaupungin kiinnostavimmista asuinalueista. Selvitykset perustuvat eri hakukoneiden tietoihin eli siihen, mistä asunnonostajat etsivät myynnissä olevia kohteita. Merkillepantavaa on, että tilastojen kärkijoukoissa komeilee ns. haja-asutusalueet, kuten Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo, Kello ja Jääli.
Tarkempaa dataa hakijoista eivät selvitykset anna, mutta kokemuksieni perusteella voi sanoa, että alueet ovat kiinnostavia erityisesti lapsiperheiden, luonnonläheistä, väljää ja turvallista asumista arvostavien ihmisten näkökulmasta. Hakuehdoista nousee esille kaksi mielenkiintoista yksityiskohtaa. Monen hakijan mielestä asunnon pitäisi olla rakennettu hirrestä ja siinä tulisi olla autotalli. Toiveena on moderni ja luonnonläheinen arki hyvien liikenneyhteyksien varrelta.
Onneksi Oululla on tarjota tällaisia asuinalueita kasvavaan kysyntään. Se on jatkuvasti kiihtyvässä pito- ja vetovoimakilpailussa markkinavaltti, joka kannattaa hyödyntää. Mutta onko meillä mitään tulppia tälle kasvulle ja kysynnälle?
Kaavoitus on laatinut ja laatii edelleen asuinalueita näille alueille – siitä kasvu ei jää kiinni. Mutta yksi asia edelleen on, joka rajoittaa haja- asutusalueelle rakentamista: kantatilaperiaate. Se on kaavoitusta ja rakentamista rajoittava sääntö, joka pohjautuu vanhojen maatilojen tilarakenteeseen ja on usein ollut esteenä uusille rakennushankkeille.
Olisiko aika harkita tämän periaatteen hylkäämistä, jotta kaupunki voisi saada uutta elinvoimaa ja houkutella lisää asukkaita halutuille alueille, myös kaava-alueiden ulkopuolelle?
Kantatilaperiaate siis määrittää, että rakentaminen haja-asutusalueilla perustuu vanhojen maatilojen tilarajoihin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että uusien asuinrakennusten paikat on rajattu tarkasti, eikä tilaa uusille rakennuksille välttämättä löydy, vaikka tarvetta ja halua olisi.
Monilla lapsiperheillä on kyselyjen perusteella haaveena oma talo, oma piha ja luonnonläheisyys. Asiat, jotka nimenomaan haja-asutusalueet voisivat tarjota. Kantatilaperiaate voi estää tämän haaveen toteutumisen ja monet perheet päätyvät muuttamaan muualle, joissa tontteja ja rakentamismahdollisuuksia on enemmän tarjolla.
Luopumalla kantatilaperiaatteesta Oulun kaupunki tarjoaisi laajemmat mahdollisuudet rakentamiselle ja asutuksen kasvulle. Tämä mahdollistaisi myös sen, että kaupungin väestöpohja kasvaisi tasaisesti eri puolilla ja näin ollen tukisi palveluiden säilyttämistä. Esimerkiksi koulujen, päiväkotien ja terveyspalveluiden ylläpito on usein haasteellista, jos alueiden väkiluku vähenee. Lisääntynyt rakentaminen toisi uusia asukkaita ja verotuloja, joiden avulla palvelut voitaisiin turvata.
Rakentamisen helpottaminen haja-asutusalueilla tukisi myös olemassa olevaa infraa ja elinvoimaista kaupunkirakennetta.
Sen lisäksi rakentaminen vähentäisi painetta rakentaa lisää tiivistä asutusta uusille asuinalueille, mikä on kallista ja aiheuttaa paineita uusille palveluille.
Oulun kaupungin tulisi nähdä haja-asutusalueet potentiaalisena voimavarana kiihtyvässä kilpailussa uusista asukkaista. Luonnonläheinen asuminen on myös uusimpien tutkimusten valossa terveellistä ja turvallista.
Lapsiperheiden vetovoimatekijöiden lisääminen on avainasemassa, kun kaupunki pyrkii kasvamaan ja säilyttämään elinvoimaisuutensa tulevina vuosina. Rakentamisen joustavoittaminen esimerkiksi kantatilaperiaatteesta luopumalla olisi merkittävä askel tähän suuntaan.
Näin vastataan kysyntään ja luodaan edellytyksiä ja vetovoimaa uusille ja nykyisille asukkaille.
Jorma Leskelä, kaupunginvaltuutettu, yhdyskuntalautakunnan jäsen, Keskusta