Koulu-uhkaus Jodelissa. Yläkouluikäiset ryöstävät ikätoveriltaan puhelimen ja rahaa puukolla uhkaamalla. Välinpitämätön kaveriporukka aiheuttaa toistuvaa harmia oppilaitoksessa. Alakouluikäisiltä löytyy teräaseita ja huumeita koulussa, sähkötupakasta tai nuuskasta puhumattakaan.
Nuorisoporukka pahoinpitelee ikätoverin ja pakottaa hänet tekemään jotain hyvin nöyryyttävää, teko videoidaan ja jaetaan sosiaalisessa mediassa. Kaikki esimerkkejä elävästä elämästä.
Edellä kuvatut esimerkit heijastelevat lasten ja nuorten kasvavaa pahoinvointia yhteiskunnassamme. Ilmiötä ei voi pitää mitenkään marginaalisena, sillä nuorison keskuudessa on havaittavissa rikollisen elämäntavan ihannoinnin kasvua, mikä ilmenee mm. pukeutumisessa, musiikissa ja sosiaalisen median päivityksissä. Poliisilla on huoli nuorten jengiytymisestä ja siihen liittyvästä kehityksestä, jota Etelä-Suomessa eletään jo todeksi.
Poliisia ja muita nuorten parissa toimivia ammattilaisia pitää kuunnella ja ottaa heidän viestinsä tosissaan. Poliisi tekee osansa, mutta pelkkä seuranta ja tilannekuvan luominen eivät riitä. Tarvitaan moniviranomaisyhteistyötä, jossa erityisesti alaikäisten osalta lastensuojeluviranomainen on ratkaisevassa roolissa.
Lastensuojeluviranomaisen pitää voida käyttää toimivaltaansa nähtävissä olevan, ei-toivotun yhteiskunnallisen ilmiön ehkäisemiseksi, kantaen huolta lapsen edun lisäksi myös yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamisesta. Jos jäämme odottamaan vain poliisin toimia, kuten kiinniottoa tai vangitsemista, olemme myöhässä.
Omien havaintojeni mukaan eri toimijat usein keskittyvät kantamaan vain oman osansa vastuusta eikä asioita hoideta kokonaisvaltaisesti. Alaikäisen kohdalla lastensuojelutoimet mahdollistavat aivan eri tavoin puuttumisen ei-toivottuun kehitykseen kuin täysi-ikäisen kohdalla pakkokeinolain kautta.
Lapsen kehitys ja kasvu voivat vaarantua, vaikka vakavaa rikollista tekoa ei vielä olisi tapahtunutkaan. Ilman varhaista puuttumista riski rikoksen tielle ajautumisesta kasvaa merkittävästi.
Jos lastensuojelulaki ei nykyisellään mahdollista tällaista tiedon ja asiantuntevan analyysin perusteella havaitun ilmiön ehkäisemistä, on sitä kiireesti päivitettävä. Alaikäinen rikoksentekijä täytyy esimerkiksi voida tarvittaessa sijoittaa toiselle paikkakunnalle sekä oman että muiden kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.
On välttämätöntä lisätä yhteistyötä peruskoulujen, poliisin ja muiden viranomaisten välillä. Ankkuritiimi on hyvä alku, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan vanhemmuuden tukemista. On kotien tehtävä ja vastuu toimia ensisijaisena kasvattajana. Koulujen ja oppilaitosten päätehtävä taas on sivistää ja tukea tätä kodeissa tehtävää kasvatustyötä. Tarvitaan myös laajaa ja luottamuksellista keskustelua yhteiskunnallisen eriytymisen estämiseksi.
Ruotsin kansallisen erikoisryhmän NOA:n poliisipäällikkö Carin Götbladin neuvot Suomelle Ylen jutussa 14.2.2023:
“– Minun neuvoni on: puuttukaa varhain ja vahvasti. Tämä ongelma ei poistu itsestään, niin kuin olemme Ruotsissa kuvitelleet. Se ei pysy erillään muusta yhteiskunnasta.
– Suunnatkaa toimia heti ja hajottakaa ongelmaryhmät. Puuttukaa varhain perheisiin, joista jengiläiset tulevat ja tehkää heti selväksi, että tällaisia rinnakkaisyhteiskuntia tai jengejä ei hyväksytä. Tämä on tärkeää!”
Uunituoreet hyvinvointialueet tarjoavat mahdollisuuden yhtenäistää viranomaisten käytäntöjä ja kehittää niiden välistä yhteistyötä. Ei-toivottuihin kehityskulkuihin on puututtava jämerästi toisiinsa luottavalla ja yhdessä ratkaisuja hakevalla moniviranomaisyhteistyöllä. Jos laki ei taivu tarpeiden mukaan, on lainsäätäjien tehtävä päivittää lakeja asianmukaisin lainsäädäntökeinoin.
Lauri Nikula
kansanedustajaehdokas, vanhempi rikoskonstaapeli, nettipoliisi, varakansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, aluevaltuutettu, Keskusta