Päät­tä­jäl­tä: Poli­tiik­ka on rikki

Eve­lii­na Leskelä.

Näin tote­si minul­le eräs terä­vä nuo­ri vas­ti­kään. Kii­reh­din kiis­tä­mään ja perus­te­le­maan. Tome­ra­na pää­tök­sen­te­ki­jä­nä ker­roin, kuin­ka itse asias­sa on teh­ty pal­jon hyvää. Hyvin­voin­tia­lue pors­kut­taa, kult­tuu­ria kehi­te­tään jat­ku­vas­ti ja kou­lu­ruo­kai­luun­kin on kiin­ni­tet­ty parem­paa huomiota.

Jäin­pä kui­ten­kin miet­ti­mään. Onko poli­tiik­ka sit­ten­kin rikki?

Vii­me vuo­sien aika­na nuor­ten har­teil­le kasaan­tu­nut yhteis­kun­nal­li­nen pai­no­las­ti on hur­ja. Mie­len­ter­vey­soi­rei­lu, yksi­näi­syy­den koke­muk­set, opis­ke­lu-uupu­mus ja jat­ku­va glo­baa­li kul­ku krii­sis­tä kriisiin.

Otsi­kot huu­ta­vat talous­ku­ria, huol­to­suh­teen hor­jah­te­lua, oppi­mis- ja osaa­mis­ta­son romah­ta­mis­ta ja luon­to­ka­don kiih­ty­mis­tä. Kaik­kiin kai­va­taan rat­kai­su­ja — mitä ene­ne­vis­sä mää­rin tule­vil­ta sukupolvilta.

Myös pää­tök­sen­teon toi­min­ta­kult­tuu­ri jak­saa häm­mäs­tyt­tää. Mus­ta­maa­laa­mis­ta medias­sa, takin­kään­tä­mis­tä yhtei­ses­ti sovit­tu­jen peli­sään­tö­jen kus­tan­nuk­sel­la sekä nopei­ta pika­voit­to­ja pit­kä­jän­tei­sen puur­ta­mi­sen ja oikei­den muu­tok­sien sijaan. Tie­tyn­lai­nen pelin poli­tiik­ka on toki kuu­lu­nut val­lan kah­vas­sa kiin­ni ole­vien toi­min­taan kaut­ta aikain, mut­ta mil­loin sii­tä tuli poli­tii­kan uusi normaali?

Onkin var­sin perus­tel­tua aja­tel­la jon­kin täs­sä toi­min­nas­sa ole­van rikki.

Me aikui­set — päät­tä­jät ja kas­vat­ta­jat — olem­me pal­jon vas­tuus­sa sii­tä, miten esi­mer­kil­li­ses­ti toi­mim­me osa­na yhteis­kun­taa. Emme voi syyt­tää rik­ki­näi­syy­des­tä rosoi­suu­des­ta nuo­ria, jos itse käyt­täy­dym­me rumas­ti ja oma­na­pai­ses­ti. Ajat­te­len, että täs­sä ajas­sa poli­tii­kan tär­kein teh­tä­vä on luo­da hyvän näkö­alo­ja ja lujit­taa tur­val­li­suu­den­tun­net­ta kai­ken roson ja epä­var­muu­den keskelle.

Rik­ki­näi­nen on har­voin hou­kut­te­le­va. Ollaan Oulu­na ja Poh­jois-Suo­me­na ehjän ja rat­kai­su­kes­kei­sen poli­tii­kan edel­lä­kä­vi­jöi­tä. Sii­nä riit­tää työn­sar­kaa, mut­ta mil­loin­pa me poh­joi­sen ihmi­set oli­sim­me työ­tä pelänneet?

Eve­lii­na Les­ke­lä, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, sivis­tys­lau­ta­kun­nan jäsen, Keskusta