Pitkästä aikaa olemme saaneet kokea täällä pohjolan perukoilla oikean vanhan ajan talven. Pakkaset alkoivat lokakuun puolenvälin jälkeen ja lähes yhtäjaksoista kylmyyttä on kestänyt jo noin kolmen kuukauden ajan muutamaa lyhyttä ajanjaksoa lukuun ottamatta. Pakkanen on paukkunut ja olosuhteet ovat haastaneet meitä jokaista monella tavalla.
Maailman aika, jota elämme, on muistuttanut meitä varautumisesta. Viime vuosina meitä on koetellut koronapandemia ja nyt mieliämme on pohdituttanut Venäjän Ukrainaan aloittaman sodan aiheuttamat huolet sekä yleinen rauhattomuus maailman kansojen välillä ja keskellä.
Kansallisesti ja kansainvälisesti joudumme varautumaan erilaisiin uhkaskenaarioihin suunnittelemalla niihin toimintamalleja ja ratkaisuja sekä kasvattamalla itseämme sietämään erilaista epävarmuutta ja elämisen olosuhteiden suurtakin muutosta.
Varautuminen koskettaa meitä henkilökohtaisesti, lähiyhteisöämme, kansallisesti ja kansainvälisesti. Kansainvälisesti varaudumme olemalla osa isompia kokonaisuuksia kuten Euroopan unioni ja puolustusliitto Nato. Kansallisesti meidän tulee varautua pitämällä yllä riittävää huoltovarmuutta ja omaa puolustuskykyä. Henkilökohtaisesti ja lähiyhteisössä me varaudumme turvaamalla toimivan arjen ja elämisen edellytykset.
Kuluva talvi on osoittanut meille, että jo hieman pidempi kylmä jakso tuo meille erilaisia haasteita. Tekniikka on lujilla, autot temppuilevat ja liikkuminen on haastavampaa. Meitä on kehoitettu myös rajoittamaan sähkön käyttöä kovimmilla kulutushuipuilla, koska sähkökapasiteetti on saavuttanut rajansa.
Olemme huomanneet, että kovalla pakkasella harvoin tuulee ja aurinko ei vielä lämmitä. Sähkön pörssihinta on paikoitellen ollut monikymmenkertainen normaalihintaan verrattuna. Kansallisesti meidän on löydettävä keinot turvata edullisen ja toimintavarman kotimaisen energian saanti. Uudet uusiutuvat energiamuodot vaativat rinnalleen toimitusvarmaa säätövoimaa ja energiaa. Sähkö ja lämpö ovat meidän jokaisen elämisen perustarpeita.
Energian lisäksi ruoka on meillä vättämätön elämisen edellytys. Kotimainen ruoka on huoltovarmuutta, mutta tuo myös työtä ja toimeentuloa alueen ihmisille. Ei ole olemassa puhdasta kotimaista ruokaa ilman kotimaisen ruoan tuottajia.
Lähellä tuotettu ja nautittu ruoka on myös ympäristöystävällistä. Ruoan olemassaolo ja riittävyys on aivan keskeinen ja kriittinen tekijä mahdollisessa kriisitilanteessa.
Vietämme tänä vuonna Iin kunnan 650-vuotisjuhlavuotta. Pitkään ajanjaksoon mahtuu monenlaisia vaiheita ihmisten ja kuntamme historiassa. Varmasti ennenkin on varauduttu erilaisiin epävarmuuksiin ihmisten elämässä. Ihminen selviytyjänä on löytänyt keinoja erilaisten haasteiden ratkaisuun ja varautumiseen. Kuitenkin elämisen perustarpeet ovat silloinkin olleet samat, on tarvittu ruokaa, lämpöä ja huolenpitoa. Sitä me tarvitsemme jokainen myös tänään. Pidetään huoli toisistamme ja ratkaistaan aikamme haasteet yhdessä ja järkevästi.
Johannes Tuomela, Iin kunnanvaltuuston puheenjohtaja, Keskusta