Päät­tä­jäl­tä: Maa­seu­tua ei ole vara autioittaa

Eeva-Maria Park­ki­nen.

Vaik­ka aina­kaan itse en ole usko­nut, niin sii­nä kui­ten­kin kävi, että jou­dum­me seu­raa­maan jul­maa sodan­käyn­tiä lähie­täi­syy­del­läm­me, Ukrai­nas­sa. Sodan seu­rauk­set näky­vät laa­jal­ti ympä­ri maa­il­man, myös mei­dän omas­sa arjes­sam­me, ruo­an ja ener­gian hin­nan nousuna.

Nyt jos kos­kaan on aika herä­tä sii­hen tosi­seik­kaan, että maa­seu­tu on tur­va mones­sa­kin mie­les­sä. 72 tun­nin varau­tu­mi­nen ruo­an ja juo­man suh­teen on help­po toteut­taa kun on tilaa ja ”ruo­ka-ait­ta” oven taka­na. Oma­ko­ti­ta­louk­sis­sa tila pakas­ti­mil­le var­mis­te­taan jo raken­nus­vai­hees­sa. Pakas­ti­men täyt­tä­mi­nen mar­joil­la, kal­lal­la, lihal­la, lei­väl­lä ja muil­la ruo­ka­tar­vik­keil­la on vakiin­tu­nut tapa mones­sa maal­la asu­van talou­des­sa. Monet edel­leen vil­je­le­vät peru­naa, pork­ka­naa, vihan­nek­sia ja juu­rek­sia. Kel­la­ri on näi­den säi­lö­mi­seen erin­omai­nen paik­ka, sil­le­kin löy­tyy maa­seu­dul­ta tilaa. Myös hyö­tye­läin­ten, kuten kano­jen tai lam­pai­den, pitä­mi­nen onnis­tuu maa­seu­dul­la. Näin ollen oma­va­rai­suus, jopa usean vii­kon ajak­si, voi­daan toteut­taa helposti.

Se, että vil­jaa riit­tää ruo­ka­pöy­tiin ja eläin­ten ruo­ak­si, tulee huo­leh­tia kan­sal­li­sel­la huol­to­var­muu­del­la. Pari­sen viik­koa sit­ten ruo­ka­vi­ras­to on kehot­ta­nut kaik­kia, joil­la on pel­to­ja, vil­je­le­mään lähin­nä lei­pä­vil­jaa tule­va­na kesä­nä. Tämä sii­tä syys­tä, että lei­pä­vil­jaa on tuo­tu ulko­mail­ta ja nyt sen saan­ti on täs­sä maa­il­man tilan­tees­sa epävarmaa.

Ongel­ma­na on se, että lan­noit­tei­den myyn­ti oli poik­ki jon­kin aikaa ja nyt kun myyn­ti on avau­tu­nut, hin­ta on kol­min­ker­tais­tu­nut syk­syn hin­taan ver­rat­tu­na. Myös sie­men­vil­jan saan­ti lie­nee osit­tain epä­var­maa. Ener­gian hin­nan koh­tuu­ton kohoa­mi­nen hidas­taa kui­ten­kin näi­den tavoit­tei­den saavuttamisessa.

Polt­to­puul­le tuli­si­jan teke­mi­nen, maa­läm­mön sekä aurin­koe­ner­gian käyt­tö­mah­dol­li­suus var­mis­ta­vat tal­vek­si läm­mön kotei­hin maa­seu­dul­la. Tur­ve­tuo­tan­non alas­ajo teh­tiin lii­an häti­köi­den. Oli­si ollut jär­ke­vää nos­taa ja hyö­dyn­tää jo luvi­te­tut tur­ve­tuo­tan­toa­lu­eet lop­puun saak­ka. Kau­as­kat­sei­suus täs­sä pää­tök­ses­sä jäi toteutumatta

Nyt huol­to­var­muus­lain tur­vin jou­du­taan otta­maan tur­ve­tuo­tan­toa­lu­eet uudel­leen käyt­töön minis­te­riön keho­tuk­sel­la, jot­ta läm­pö tal­vek­si, eten­kin asu­tus­kes­kuk­sis­sa, turvataan.

Edel­lä esit­tä­miä­ni huol­to­var­muus­toi­men­pi­tei­tä ei voi­da teh­dä, jos maa­seu­tu autioit­taa ja asu­mi­nen sekä elä­mi­nen kes­ki­te­tään kau­pun­kei­hin. Hätään ei auta, vaik­ka EU on myön­tä­nyt 2,5 mil­jar­dia euroa elin­tar­vi­ke­huol­lon tur­vaa­mi­seeen, jos maa­seu­dul­la ei ole tuot­ta­jia, vil­je­li­jöi­tä ja maatilallisia.

Suu­ri kysy­mys onkin, että onko meil­lä varaa autioit­taa maa­seu­tu jo huol­to­var­muu­den näkö­kul­mas­ta. Oma vah­va mie­li­pi­tee­ni on, että ei ole.

Eeva-Maria Park­ki­nen, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, yhdys­kun­ta­lau­ta­kun­nan jäsen, Keskusta