Päät­tä­jäl­tä: Kuul­laan mut­ta kuunnellaanko

Ris­to Päkkilä.

Vuon­na 2019 kir­joi­tin kolum­nis­sa­ni Rak­kaus on Rajo­ja mm. seu­raa­vaa: ”Saim­me maa­nan­tai­na aamu­var­hai­sel­la seu­ra­ta upeas­sa pak­kas­sääs­sä täy­del­lis­tä kuun­pi­men­nys­tä. Seu­ra­tes­sa­ni kuun­pi­men­nys­tä Yli-Iin kodis­sa, joka sijait­see met­sän kes­kel­lä kau­ka­na katu­va­lo­jen lois­tees­ta, tun­sin ja tun­nen itse­ni onnek­kaak­si kos­ka olen saa­nut kas­vaa ympä­ris­tös­sä, jos­sa on voi­nut harrastaa….”.

Olem­me itse ja lukui­sa mää­rä mui­ta­kin saa­neet naut­tia elos­tam­me ja olos­tam­me kes­kel­lä met­sää ilman valo­saas­tet­ta ja melua jos­sa niin moni meis­tä halu­aa tai haluai­si asua. Meil­lä jokai­sel­la on jokin syy mik­si haluam­me asua siel­lä mis­sä asum­me­kaan. Toi­sil­la se voi olla työ ja sii­hen liit­ty­vät asiat, toi­sil­la se voi olla lähei­set, suku­lai­set, ystä­vät tai har­ras­tuk­set. Joil­le­kin tär­ke­ää on pääs­tä lähel­le luon­toa ja hil­jai­suut­ta, pääs­tä rau­hoit­tu­maan työ­päi­vän jäl­keen luon­non­rau­haan ilman melua ja valosaastetta.

Jokai­sel­le koti on rakas ja pyhä paik­ka oli­pa se mis­sä päin tahan­sa ja sitä mei­dän kaik­kien tulee kunnioittaa.

Nyt tuo rau­hal­li­nen elä­mä ja ‑ympä­ris­tö ollaan tuhoa­mas­sa monin pai­koin. Tie­däm­me osit­tain jo, kuin­ka pal­jon Oulun eri alueil­la on suun­nit­teil­la eri­lai­sia ener­gia­hank­kei­ta, jot­ka ovat tul­leet ja tule­vat eri aluei­den asuk­kail­le täy­te­nä yllä­tyk­se­nä. Han­ke­ke­hit­tä­jät, kuten hei­tä hie­nos­ti kut­su­taan, kat­se­le­vat poten­ti­aa­li­sia aluei­ta ja lähes­ty­vät maa­no­mis­ta­ja yksi ker­ral­laan tavoit­tee­na tie­tys­ti teh­dä sopi­mus alu­ees­ta, jota myö­hem­min pää­si­si toteut­ta­maan. Sopi­mus tie­tys­ti on salas­sa pidet­tä­vä ja sii­tä ei hiis­ku­ta muil­le. Näin toi­mien maa­no­mis­ta­jat mah­dol­li­ses­ti yksi ker­ral­laan tois­ta tie­tä­mät­tä teke­vät sopi­muk­sia ja koh­ta saam­me­kin lukea kaa­va­pro­ses­sin käynnistämisestä.

Toi­vot­ta­vas­ti maa­no­mis­ta­jien ja alu­een asuk­kai­den avoi­mel­le kes­kus­te­luil­le oli­si sijaa mah­dol­li­sim­man varhain.

Kuten tie­däm­me, niin kun­nil­la on kaa­voi­tus­mo­no­po­li. Mie­len­kiin­tois­ta onkin, miten alu­een asuk­kaat pää­se­vät vai­kut­ta­maan kul­loi­seen­kin kaa­va­hank­kee­seen. Kau­pun­gin sivuil­la lukee ”Kaa­voi­tus on vuo­ro­vai­kut­tei­nen pro­ses­si, jos­sa ovat muka­na osal­li­set, kaa­voit­ta­jat, viran­omai­set ja päät­tä­jät. Kaa­voi­tus on usein eri­lais­ten tar­pei­den, int­res­sien ja jopa ris­ti­rii­to­jen yhteen­so­vit­ta­mis­ta. Tavoit­tee­na on hyvän eli­nym­pä­ris­tön luo­mi­nen kaikille”.

Tie­däm­me että kaa­voi­tus­pro­se­sis­sa on tie­tys­ti mah­dol­li­suus lausua ja tul­la siten kuul­luk­si, mut­ta kuun­nel­laan­ko sinua, onkin toi­nen asia. Mones­ti käy niin eten­kin ener­gia­kaa­va­hank­keis­sa, että kun­ta­lais­ten lausun­noil­la ja kan­na­no­toil­la ei juu­ri­kaan ole saa­tu mer­kit­tä­viä muu­tok­sia aikaan.

Näh­tä­väk­si jää säi­lyy­kö ”hyvä eli­nym­pä­ris­tö” etääm­mil­lä alueil­la vai mene­te­tään­kö mah­dol­li­suus asua kes­kel­lä met­sää ilman valo- ja melusaastetta.

Toi­vot­ta­vas­ti se mah­dol­li­suus suodaan!

Ris­to Päk­ki­lä, Oulun kau­pun­gin­val­tuus­ton 1 vpj., Keskusta