Päät­tä­jäl­tä: Kes­tä­vä kehi­tys vai kes­tä­vä kasvu?

Tei­jo Liedes.

Iin kun­nan uudes­sa stra­te­gias­sa yhte­nä kär­ke­nä on voi­ma­kas kas­vu. Se tar­koit­taa uusien yri­tys­ten saa­mis­ta, väes­tön­kas­vua ja sitä myö­tä kun­nan talou­den kohentumista.

Kes­kus­te­lu­jen jäl­keen saa­tiin stra­te­gi­aan lisä­tyk­si sana kes­tä­vä, joten nyt tavoi­tel­laan kes­tä­vää kas­vua. Se tar­koit­taa sitä, että tavoi­tel­laan sekä nykyi­sen suku­pol­ven että tule­vien suku­pol­vien hyvin­voin­tia ja mah­dol­li­suuk­sia talou­del­li­seen menes­tyk­seen ja hyvään elä­mään. Tämä­hän kuu­los­taa hyvältä.

Perus­ky­sy­mys täs­sä kes­kus­te­lus­sa unoh­tuu: onko raja­ton kas­vu mah­dol­lis­ta raja­tus­sa tilas­sa? Loo­gi­nen joh­to­pää­tös on, että ei ole!

Onko siis niin, että Iis­sä tapah­tu­va kas­vu on pois jos­tain muu­al­ta, jol­loin olem­me kil­pai­lua­se­tel­mas­sa tois­ten kun­tien kans­sa, vai onko niin, että Iis­sä­kin tapah­tu­va kas­vu on pois tule­vil­ta suku­pol­vil­ta? Tämä kysy­myk­sen aset­te­lu on jos­sain mää­rin teo­reet­ti­nen, kos­ka meil­lä Iis­sä, kuten Suo­mes­sa ylei­sem­min­kin, on tilaa vie­lä kas­vul­le. Mut­ta vuo­si vuo­del­ta olem­me kulut­ta­neet luon­non­va­ro­ja enem­män ja enem­män, kuin luon­to pys­tyy uusiu­tu­maan. Tämä on merk­ki sii­tä, että rajat ovat tul­leet glo­baa­lis­ti vas­taan ja otam­me vel­kaa koko ajan tule­vil­ta suku­pol­vil­ta. Ja kai­ken lisäk­si olem­me ulkois­ta­neet kas­vun hai­tat pää­asias­sa ns. kol­man­siin maihin.

Kes­tä­vä kehi­tys ‑käsi­te on vuo­del­ta 1987 sil­loi­sen Nor­jan pää­mi­nis­te­rin Gro Har­lem Brundt­lan­din joh­ta­mal­ta YK:n alai­sel­ta komis­siol­ta. ”Kes­tä­vä kehi­tys on kehi­tys­tä, joka tyy­dyt­tää nyky­het­ken tar­peet vie­mät­tä tule­vil­ta suku­pol­vil­ta mah­dol­li­suut­ta tyy­dyt­tää omat tar­peen­sa.” Täl­löin kehi­tyk­sen pitää olla kes­tä­vää sekä talou­den, ihmi­sen että ympä­ris­tön näkö­kul­mas­ta. Nyt kehi­tys näyt­täy­tyy eri valos­sa kuin kes­tä­vä kas­vu, mut­ta kes­tä­vä kehi­tys ei sul­je kas­vua­kaan pois. Kas­vun täy­tyy vain tapah­tua sil­lä taval­la, että sen tulok­set eivät pilaa ympä­ris­töä, aja talout­ta kon­kurs­siin tai luo sosi­aa­lis­ta eriar­voi­suut­ta ja sul­je joi­ta­kin ihmis­ryh­miä yhteis­kun­nas­ta syrjään.

Tämä on tär­ke­ää yhteis­kun­ta­rau­han­kin kan­nal­ta. Ongel­mal­lis­ta em. mää­rit­te­lys­sä on sana tar­peet. Näyt­tää sil­tä, että olem­me kyl­ty­mät­tö­miä kulu­tus­tar­peit­tem­me tyydyttämisessä.

Elon­ke­häk­si kut­su­taan sitä maa­pal­lon osaa, joka pitää yllä kaik­kea elä­mää maa­pal­lol­la. Maan­nok­ses­ki sitä kut­su­taan sen takia, että se on muut­tu­nut koos­tu­muk­sel­taan toi­sen­lai­sek­si maa­pe­rän pro­ses­sien vai­ku­tuk­ses­ta. Gram­mas­sa maan­nos­ta voi olla jopa mil­joo­na alkue­läin­tä; suk­ku­la­ma­to­ja maan­nok­ses­sa on 60 mil­jar­dia kap­pa­let­ta jokais­ta maa­il­man ihmis­tä koh­ti, ne muun­ta­vat orgaa­nis­ta aines­ta ravin­teik­si uusil­le kas­veil­le ja tuot­ta­vat nel­jäs­osan pel­to­maan types­tä; maan­nok­ses­sa on luke­ma­ton mää­rä mik­ro­be­ja (mm. sie­niä, bak­tee­rei­ta ja arkeo­ne­ja); gram­mas­sa maa­ta saat­taa olla 10 mil­jar­dia esi­tu­mais­ta eliötä.

Tie­sit­kö, että 25 vuo­des­sa maa­pe­rän koko mul­ta­ker­ros 20–30 cm pak­suu­del­ta on kul­ke­nut kas­te­ma­don suo­lis­ton kaut­ta? (Kap­pa­leen tie­dot kir­jas­ta Rosen­dal Marcus, Suu­ri pie­ni elä­mä 2022). Maa­il­man merien mer­ki­tys osa­na elon­ke­hää on vas­ta nyt val­ke­ne­mas­sa ihmiskunnalle.

Mitä me täl­le elon­ke­häl­le teem­me kai­ken aikaa? Elät­kö sinä­kin hyvä luki­ja­ni sii­nä toi­veu­nes­sa, että raja­ton kas­vu täs­sä elon­ke­häs­sä on mah­dol­lis­ta? Jokai­nen raken­net­tu neliö­met­ri maa­ta tuho­aa käsit­tä­mät­tö­män mää­rän elä­mää, jota emme näe. Sik­si se on meil­le niin help­poa, mut­ta samal­la tuhoam­me elä­män mah­dol­li­suuk­sia tule­vil­ta sukupolvilta.

Onko siis kes­tä­vä kas­vu mah­dol­lis­ta? Tai kas­vu yli­pää­tään? On se, mut­ta kas­vun tulee suun­tau­tua toi­sel­la taval­la, kuin se on tähän asti suun­tau­tu­nut. Fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den käyt­töä tulee vähen­tää rajus­ti, tilal­le uusiu­tu­vaa ener­gi­aa. Raken­ta­mi­seen tulee kehit­tää uusia mene­tel­miä ja tei­tä ja kul­je­tuk­sia pitää suun­ni­tel­la niin, että uusia aluei­ta ei tar­vit­se tuho­ta. Ruo­an tuo­tan­toa ja met­sien hoi­toa pitää muut­taa niin, että maa­pe­rän eliös­tö voi hyvin. Jo tuhot­tua luon­toa pitää ennal­lis­taa. Jokais­ta tuhou­tu­vaa elon­ke­hän neliö­met­riä koh­ti pitää ennal­lis­taa tai muut­taa elo­pe­räi­sek­si vas­taa­va mää­rä maan­nos­ta jos­sain muu­al­la. Mah­dol­li­suuk­sia meil­lä on vaik­ka mihin, mut­ta se edel­lyt­tää teko­ja jo täl­tä suku­pol­vel­ta. Voi­si­ko elä­män­laa­tu jopa paran­tua, kun ryh­dym­me toimeen?

Nyt joku voi väit­tää, että vas­tus­tan kas­vua. Väi­te ei pidä paik­kaan­sa. Jos luki­jal­le jäi sel­lai­nen mie­li­ku­va. kan­nat­taa lukea kolum­ni uudelleen.

Tei­jo Lie­des, Iin kun­nan­hal­li­tuk­sen 1. vpj, Vasemmistoliitto