Jälleen kerran on palveluverkko tulossa päättäjien käsittelyyn. Ei ole Oulussa, eikä Haukiputaan alueellakaan ensimmäinen kerta kun pienet koulut ovat lakkautuslistalla.
Toki naapurikuntamme Iikin on kouluja lakkauttanut, joten sielläkin painitaan samantyyppisten asioiden kanssa! Mutta paneudun kuitenkin nyt Ouluun.
Oulun kaupunkistrategiassa 2030 sanotaan mm. seuraavaa:
“Tarjoamme asumisen mahdollisuuksia urbaanissa ympär
istössä ja maaseudulla.. Mahdollistamme ihmisten kohtaamisen ja yhteisöllisen toiminnan sekä turvallisen elinympäristön… Parannamme kuntalaisten palvelutyytyväisyyttä… toimimme Unicefin lapsiystävällinen kunta toimintasuunnitelman mukaisesti… Oulu on lapsiystävällinen kunta v. 2024 ja v. 2028 Unicefin tunnustuksen saanti kriteerien mukaisesti..”
Miten tämä näkyy arjessa? Ainakin se näkyy niin, että Oulussa tehdään mammuttikouluja ja pienet idylliset koulut ajetaan alas. Mihin unohtuu palvelutyytyväisyys ja lapsiystävällisyys?
Oulussa ahdetaan asuinalueet täyteen rakennuksia, vaikka muut hallintokunnat ovat lausunnoissaan tuoneet ilmi huolensa siitä, että esimerkiksi koulut täyttyvät. Näinhän on käynyt esimerkiksi Ritaharjussa ja nyt Hiukkavaarassa, jonne joudutaan tekemään kouluun väliseiniä (toki laajennusosa on tulossa), jotta tilat olisi toimivammat useammalle ryhmälle.
Itse en ymmärrä näitä suuria “auloja” oppimisympäristönä alkuunkaan. Ja kyllä, osa vanhemmista on kertonut huolensa siitä, kuinka heidän lapsensa ei kykene ko. tilassa keskittymään, vaan kaipaa vastamelukuulokkeita tms. ratkaisuja, jotta opiskelu onnistuisi.
Miksi Oulussa ei haluta antaa lapsille mahdollisuutta käydä pientä, turvallisempaa lähikoulua? Mikäli kyläkouluihin mahtuu, voisihan lapsia, joilla on vaikeuksia sopeutua suureen väkimäärään, kuljettaa niihin myös etäämpää. Matkaa voi tehdä yleensä kahteen suuntaan!
Ja jos katsotaan henkilöstön näkökulmasta, niin onhan pienempi työympäristö myös opettajalle mahdollisuus esimerkiksi työnkiertoon, mikäli hän kokee suuressa koulussa työskentelyn liian raskaaksi. Tämähän voisi ehkäistä työuupumusta, sairaslomia ja jopa työkyvyttömyys- tai varhaiseläkkeelle jääntiä.
Olemme kulttuuripääkaupunki 2026, eikö nämä pienet idylliset kyläkoulut voisi toimia kohteina, joita esitellä suurelle maailmalle? Meillä Oulussa on aina hankkeita menossa, eikö kyläkoulujen pelastamiseksi voisi jonkin hankkeen perustaa?
Tiedän, että rahat ovat tiukassa tulevaisuudessakin, ei siis mitään uutta kuntasektorilla. Totta on sekin, että tilojen ylläpidosta tulee kustannuksia. Mutta voiko kaikkea mitata rahassa?
Kaupunkistrategiassa sanotaan myös: “Oululainen sivistys on opitun, eletyn, koetun ja sydämen sivistyksen summa.”
Onko se näin myös käytännössä, vai onko tuo ja monet muut strategiassa esiin nostetut asiat pelkkää sanan helinää? Näihin mietteisiin ja hyvän syksyn toivotuksiin
Kaarina Torro, kaupunginvaltuutettu, hyvinvointilautakunnan jäsen, Martinniemi/Oulu, SDP