Suomessa EU-vaalien äänestysprosentti on koko Suomen jäsenyyden ajan ollut varsin matala. Tämä johtuu isolta osalta siitä, että Euroopan unioni koetaan niin etäiseksi ja EU-asiat niin suuriksi, että tavallisen suomalaisen on vaikea ymmärtää niiden vaikutusta omaan arkeen. Arkinen elämä ja sen vaikeudet tai hyvin sujuminen koetaan tärkeämmiksi kuin esimerkiksi yhteinen valuutta ja vapaa työvoiman liikkuvuus.
Ja kun EU tulee ns. iholle, se usein mielletään direktiivigeneraattoriksi, joka rajoittaa liikaa suomalaisten vapautta ja itsenäisyyttä.
Hyvä esimerkki tästä on ns. muovikorkkidirektiivi. Olette varmaan huomanneet, että muovi- tai kartonkipakkauksen muovikorkki on nykyään kiinni pakkauksessa ja vaikeuttaa nesteen kaatamista lasiin tai pullonsuusta juomista. Ja syy on tietenkin EU:n. Mutta tämä direktiivi on säädetty juuri sinun ja minun eduksi ja takia. Muovikorkit ovat hankala ja hyvin yleinen roska maailman vesistöissä. Ne hajoavat mikromuoviksi ja päätyvät lopulta eliöiden – meidän ihmistenkin – elimistöön ruoan ja juomaveden mukana. Ja muutenkin valtamerissä kelluva muoviroska on meren eliöstölle vaarallista.
Siis, jos ihmiset eivät olisi muovikorkkeja heittäneet luontoon, ei tällaista direktiiviä olisi tarvittu.
Euroopan unioni on itsenäisten valtioiden muodostama yhteisö, jonka perustamisen keskeisin motiivi oli ja on rauhan takaaminen Euroopassa. Tuntuu etäiseltä sellainen mahdollisuus, että minun ääneni EU-vaaleissa jotenkin takaisi eurooppalaista rauhaa. Mutta totta se on. Kun valitsen sellaisen ehdokkaan, joka kannattaa EU:n yhtenäistä ulkopolitiikkaa ja puolustaa keskeisiä eurooppalaisia arvoja, kuten esim. tasa-arvoa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia, minun äänelläni on vaikutusta.
Ukrainan sodan myötä Euroopan yhtenäisyys on tullut todella tärkeäksi. Yhtenäisyys ei kuitenkaan saisi johtaa liittovaltioon, vaan jokaisella jäsenmaalla tulee olla mielestäni autonominen asema yhteisön sisällä.
On puhuttu paljon siitä, miten EU:n ns. ennallistamisasetus tuhoaisi Suomen metsäteollisuuden ja veisi metsänomistajien oikeudet kohdella omaa omaisuuttaan, miten itse haluavat. Näillä väitteillä on helppo tehdä populistista politiikkaa, ja luoda uhkakuvaa siitä, miten EU vie Suomen itsenäisyyden. Kuitenkin tässäkin tapauksessa on kyse em. pullonkorkki-ilmiöstä. Jos suomalaiset ja muidenkin EU:n jäsenmaiden kansalaiset kohtelisivat metsiään ja maitaan viisaasti, ei tällaista asetusta tarvittaisi.
Kun sitten katsoo EU:ta ja sen säädöksiä tavallisen suomalaisen näkökulmasta, ei niistä oikeasti haitallisia vaikutuksia juuri löydy. Hyötyjä kylläkin. Monen kunnan monet hankkeet, joilla on rakennettu infraa, tuettu yritysten kehittämistä, osallistettu kuntalaisia päätöksentekoon, lisätty nuorten kansainvälistymistä, esim. opiskelijavaihtoa ja opintomatkoja, ennallistettu luonnonympäristöjä jne. ovat saaneet rahoitusta Euroopan unionilta.
Euroopan unioni on parantanut meidän kaikkien ymmärrystä siitä, millainen maailma on Suomen ulkopuolella. Kansainvälistyvässä maailmassa tämä on ollut ja on vastaisuudessa vielä selvemmin pärjäämisen ehto. Jokaisen äänioikeutetun siis kannattaa käydä äänestämässä EU-vaaleissa, mutta kannattaa katsoa tarkasti, ketä äänestää. Viekö ehdokkaasi Eurooppaa mielestäsi oikeaan suuntaan? Vastaako ehdokkaasi arvomaailma oikeasti omaa arvomaailmaasi?
Jokaisen äänioikeutetun tulisi selvittää oman ehdokkaansa taustaa ja mielipiteitä oikeasti sieltä, missä hän on aikaisemmin toiminut ja mitä hän on kirjoittanut tai puhunut – vaalikoneissa ja ”tiktokeissa” ehdokas saa asiat näyttämään ehkä hieman toisenlaisilta.
Ihmettelen muuten suuresti sitä, miksi tupakantumpeista ei tehdä biohajoavia, luontoystävällisiä versioita.
Teijo Liedes, Iin kunnanhallituksen puheenjohtaja, Vasemmistoliitto