Päät­tä­jäl­tä: Jär­ki edel­lä yli kylärajojen

Jus­si Kurttila.

Aila Paa­so poh­ti ansiok­kaas­sa kir­joi­tuk­ses­saan Ran­ta­poh­jas­sa (1.9.) iiläis­tä alue­po­li­tiik­kaa ja kysyi itseä­ni­kin vii­me aikoi­na mie­ti­tyt­tä­neen kysy­myk­sen: ”Men­nään­kö tun­ne vai jär­ki edel­lä?”. Välil­lä tun­tuu, että monet kun­ta­päät­tä­jät miel­tä­vät itsen­sä ensi­si­jai­ses­ti tie­tyn alu­een tai kylän edus­ta­jik­si. Voin toki olla täs­sä vää­räs­sä­kin, mut­ta eten­kin vii­me aikoi­na tun­ne kylä­po­li­ti­koin­nin lisään­ty­mi­ses­tä on vah­vis­tu­nut, ja esi­mer­kik­si Paa­son­kin kir­joi­tuk­ses­saan mai­nit­se­ma Iin kun­nan­val­tuus­ton pää­tös äänes­ty­sa­lue­jaos­ta vah­vis­ti tun­net­ta entuudestaan.

Oman kylän asioi­den aja­mi­nen ei toki sinäl­lään ole vää­rin eikä var­sin­kaan miten­kään yllät­tä­vää. On läh­tö­koh­tai­ses­ti hyvä asia, että eri aluei­den äänet kuu­lu­vat pää­tök­sen­teos­sa ja koke­muk­se­ni mukaan päät­tä­jät ovat vil­pit­tö­min mie­lin pitä­mäs­sä tär­keäk­si koke­mien­sa asioi­den puolia.

Oman kylän ihmi­set huo­li­neen ja mur­hei­neen ovat päät­tä­jiä lähel­lä ja asiat usein tut­tu­ja ja tär­kei­tä. Lisäk­si ihmi­set kään­ty­vät ongel­ma­ti­lan­teis­sa usein hel­pos­ti juu­ri oman kylän val­tuu­te­tun puo­leen ja odot­ta­vat hänel­tä ainoas­taan sel­lai­sia pää­tök­siä, jot­ka koe­taan oman kylän kan­nal­ta vai­ku­tuk­sil­taan positiivisiksi.

Osa­na vuo­den 2021 talous­ar­vion val­mis­te­lua, kun­nan­val­tuus­to poh­tii kun­nan pal­ve­lu­verk­koa. Sääs­tö­pai­nei­den lisäk­si tähän tar­kas­te­luun ajaa myös väes­tön­ke­hi­tys. Pie­ne­ne­vät ikä­luo­kat ja kun­nan poh­jois­pään kylien muut­to­tap­piot pakot­ta­vat tar­kas­te­le­maan nykyi­sen pal­ve­lu­ver­kon mie­lek­kyyt­tä esi­mer­kik­si kou­lu- ja sote-pal­ve­lui­den osalta.

Tähän tar­kas­te­luun on syy­tä läh­teä nime­no­maan jär­ki edel­lä, vaik­ka pää­tök­set mones­ti tun­tei­ta nos­tat­ta­via ovatkin.

Oman kylän etu­jen puo­lus­ta­mi­nen joh­taa pahim­mil­laan koko­nais­ku­van hämär­ty­mi­seen, vas­tak­kai­na­set­te­lun lisään­ty­mi­seen ja estää usein vält­tä­mät­tö­mät uudis­tuk­set ja muu­tok­set. Sen sijaan, että kun­nan päät­tä­vis­sä eli­mis­sä oltai­siin olha­va­lais­ten, ala­ran­ta­lais­ten, hami­na­lais­ten tai jak­ku­ky­lä­läis­ten asial­la, tuli­si pyr­kiä kat­so­maan mie­luum­min koko­nais­ku­vaa, vaik­ka se jos­kus tar­koit­tai­si luo­pu­mis­ta jos­tain omal­la kyläl­lä tär­keä­nä pidetystä.

Tämä on lopul­ta kaik­kien etu – myös kylien.

Jus­si Kurt­ti­la, Iin kun­nan­val­tuus­ton 2. vara­pu­heen­joh­ta­ja, Kokoomus