Päät­tä­jäl­tä: Ison Oulun elin­voi­maa ja tule­vai­suu­den tuu­lia – aja­tuk­sia val­tuus­to­kau­den lopussa

Jor­ma Leskelä.

Nyt kun kulu­va val­tuus­to­kausi alkaa kään­tyä koh­ti lop­pu­aan, tulee väis­tä­mät­tä miet­ti­neek­si, mitä on saa­tu aikaan ja mitä on vie­lä teke­mät­tä. Tähän vajaa­seen nel­jään vuo­teen on jäl­leen mah­tu­nut pal­jon. Haas­tei­ta, onnis­tu­mi­sia ja jos­kus myös sel­lais­ta hen­kis­tä judoa, jon­ka jäl­keen oli­si mel­kein ansain­nut mus­tan vyön kunnallispolitiikasta.

Yksi minul­le lähei­nen aihe on ollut mm. Oulun maa­seu­tu­mais­ten aluei­den elin­voi­mai­suu­den tur­vaa­mi­nen. Mei­dän on tär­ke­ää muis­taa, että Oulu ei ole pel­käs­tään kau­pun­ki, vaan myös maa­seu­tu. Kun­tam­me on laa­ja ja sisäl­tää monen­lai­sia aluei­ta. Ydin­kes­kus­tan ulko­puo­lel­la sijait­se­vat kylät, maa­ti­lat ja yri­tyk­set ovat mer­kit­tä­vä osa iden­ti­teet­tiäm­me ja talout­tam­me. Maa­seu­tu ei ole pelk­kä men­nei­syy­den muis­to­merk­ki, vaan tule­vai­suu­den voi­ma­va­ra, kun­han osaam­me kaik­ki sen mah­dol­li­suu­det hyödyntää.

Maa­seu­dun elin­voi­mai­suus ei säi­ly itses­tään. Se vaa­tii kun­nol­li­sia lii­ken­neyh­teyk­siä, toi­mi­via pal­ve­lui­ta ja roh­ke­aa tah­toa kehit­tää pai­kal­lis­ta yritystoimintaa.

Ja ennen kaik­kea asuk­kai­ta. Ja asuk­kai­ta saa­daan, kun huo­leh­di­taan kaa­voi­tus- ja lupa­pro­ses­sit sujuviksi.

Olen teh­nyt par­haa­ni lau­ta­kun­nas­sa ja val­tuus­tos­sa, jot­ta näi­tä aluei­ta ei unoh­det­tai­si, vaik­ka kes­kus­tan kiil­tä­vät hank­keet usein val­taa­vat­kin huo­mion. Maa­seu­tu voi tar­jo­ta pait­si asu­mis­rau­haa ja luon­non lähei­syyt­tä, myös mah­dol­li­suuk­sia mat­kai­luun, kes­tä­vään ener­gian­tuo­tan­toon ja lähi­ruo­kaan. Aihei­ta, jot­ka ovat tule­vai­suu­des­sa entis­tä tärkeämpiä.

Pal­jon puhu­taan myös huol­to­var­muu­des­tam­me, jos­sa maa­seu­tu­mais­ten aluei­den mer­ki­tys korostuu.

Toki olen myös oppi­nut, että maa­seu­dun puo­lus­ta­mi­nen poli­tii­kas­sa vaa­tii välil­lä pit­kää pin­naa ja huu­mo­rin­ta­jua. Kun kau­pun­gin­ta­lol­la yrit­tää vakuut­taa kol­le­goi­ta sii­tä, että kylien osay­leis­kaa­vat ovat yhtä tär­kei­tä kuin kes­kus­tan pyö­rä­baa­nat, voi jos­kus huo­ma­ta puhu­van­sa mel­kein eri kieltä.

Mut­ta juu­ri eri­lai­set näke­myk­set ja nii­den yhteen­so­vit­ta­mi­nen teke­vät poli­tii­kas­ta mie­len­kiin­tois­ta, jos­kus jopa viihdyttävää.

Nyt, kun val­tuus­to­kau­den vii­mei­set kokouk­set lähes­ty­vät, kat­se kään­tyy väis­tä­mät­tä myös tule­viin vaaleihin.

Olen jäl­leen ehdol­la, sil­lä uskon, että minul­la on yhä annet­ta­vaa. Haluan kiit­tää tei­tä kaik­kia sii­tä tues­ta ja palaut­tees­ta, jota olen saa­nut kulu­neen kau­den aika­na. Olet­te pysäyt­tä­neet kes­kus­te­le­maan kau­pan kass­ajo­nos­sa, soit­ta­neet, lähet­tä­neet vies­te­jä ja jos­kus jopa hui­kan­neet mie­li­pi­teen­ne ohikulkiessanne.

Tämä vuo­ro­vai­ku­tus on ollut tär­ke­ää ja anta­nut eväs­tyk­siä sil­le, mitä teen.

Lopuk­si haluan sanoa, että koko­naan nämä asiat eivät unoh­du, vaik­ka kausi ja polii­ti­kot vaih­tu­vat. Tär­kein­tä on, että pidäm­me yhdes­sä huol­ta sii­tä, että koko Oulu, niin kes­kus­ta kuin maa­seu­tu­kin, pysyy elin­voi­mai­se­na ja viih­tyi­sä­nä paik­ka­na elää, yrit­tää ja asua.

Siis­pä, jos näet­te minut toreil­la jaka­mas­sa vaa­lie­sit­tei­tä kevään kor­vil­la, tul­kaa roh­keas­ti nykäi­se­mään hihas­ta ja ker­to­maan, mikä on juu­ri teil­le tär­ke­ää. Kuun­te­len mie­lel­lä­ni edel­leen, vaik­ka val­tuus­to­kau­den vii­mei­nen kokous oli­si jo pidetty.

Jor­ma Les­ke­lä, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, yhdys­kun­ta­lau­ta­kun­nan jäsen, Keskusta