Päät­tä­jäl­tä: Iin kun­ta­kes­kuk­sen mai­se­ma­ku­va kai­pai­si tekoja

Olen asu­nut Iis­sä yli 27 vuot­ta. Koko tuon ajan Iin kir­kon­ky­län ja kuten meil­lä Iis­sä sano­taan, Hami­nan alu­eel­la tai sen lähet­ty­vil­lä. Olen toi­mi­nut myös pit­kään iiläi­ses­sä kun­ta­po­li­tii­kas­sa, 4 vaa­li­kaut­ta ja elo­kuus­sa alkoi jo vii­des nelivuotinen.

Saan aika-ajoin esi­tel­lä Iitä ja näyt­tää ylpeä­nä vie­rail­le­ni kau­nii­ta aluei­ta koti­kun­nas­ta­ni. Ennen kaik­kea ihas­te­lu koh­dis­tuu jokeen, mereen ja muu­hun kau­nii­seen luon­toon. Myös Van­ha Hami­na herät­tää ainut­laa­tui­suu­des­saan kiin­nos­tus­ta, unoh­ta­mat­ta kun­tam­me mui­ta kulttuurikohteita.

Joka vaa­li­kausi olen käyt­tä­nyt puheeen­vuo­ro­ja Iin kun­ta­kes­kuk­sen, Hami­nan alu­een mai­se­ma­ku­van kohen­ta­mi­sen tär­key­des­tä. Aikaan­saan­nok­set ovat tähän saak­ka olleet aika lail­la vähäi­siä ja osal­ta­ni olen yhte­nä kun­ta­päät­tä­jä­nä epä­on­nis­tu­nut asian eteen­päin viemisessä.

Perus­on­gel­ma­na on maa­no­mis­tuk­sel­lis­ten olo­suh­tei­den lisäk­si se, että kun­nas­tam­me puut­tuu sel­keä tah­to­ti­la kun­ta­taa­ja­man kehit­tä­mi­seen. Joi­ta­kin suun­ni­tel­mia ja pie­nem­piä ehos­ta­mis­toi­men­pi­tei­tä on vuo­sien mit­taan teh­ty, mut­ta koko­nais­lop­pu­tu­los on hive­nen hal­lit­se­ma­ton. Teot ovat jää­neet pit­käl­ti puhu­mi­sen ja suun­nit­te­lun tasolle.

Ylei­set nur­mia­lu­eet lei­ka­taan kesäi­sin vas­ta, kun ne jo ulot­tu­vat pol­ven kor­keu­del­le. Ros­kia on siel­lä ja tääl­lä ja enem­män juu­ri tääl­lä. Ros­kat kerä­tään lähin­nä asuk­kai­den toi­mes­ta. Hyvä niinkin!

Lii­ken­ne­mer­kit sojot­ta­vat joko Kit­ti­lään tai kat­ti­laan, har­vem­min tai­vas­ta koh­ti. Tal­vi­sin katu­ki­ve­tyk­siä on aurat­tu irti ja har­vem­min nii­tä seu­raa­van kesän aika­na ehdi­tään lait­ta­maan pai­koil­leen. Pusi­koi­ta on enem­män kuin laki sallii.

Taa­ja­ma­tei­den kadun­var­ret ovat hie­kal­la ja auki­re­vit­ty­jä. Kun­non nur­mik­koa voi vain hai­kail­la. Kun pen­saat on ker­taal­leen istu­tet­tu, ne on samal­la myös unoh­det­tu. Tori on muu­ta­man kuk­kais­tu­tuk­sen koris­ta­ma, mut­ta ankeu­des­saan hyvää itä­suo­ma­lais­ta tasoa, kuten eräs kun­nan­joh­ta­jam­me aikoi­naan ilki­ku­ri­ses­ti tote­si. Nelos­tien var­si on aika­lail­la karsea.

Toris­ta, Kirk­ko­ties­tä ja Nelos­tien näky­mäs­tä tuli­si teh­dä käyn­ti­kort­ti. Aloi­tet­tai­siin­ko vaik­ka­pa kun­non pääl­lys­teil­lä, pen­keil­lä, valai­si­mil­la, katu­ki­vi­tyk­sil­lä, ris­teys- ja nur­mia­lueil­la, pen­ger­ryk­sil­lä ja uusil­la istu­tuk­sil­la. Näky oli­si aivan eri­lai­nen. Tori kai­paa myös uuden­lai­sen, viih­tyi­sän ilmeen.

Tätä kaik­kea ei tar­vit­se teh­dä heti, vaan vähän ker­ral­laan, suunnitellusti. 

Mal­lia pit­kä­jän­tei­sel­le uudis­ta­mi­sel­le voi käy­dä hake­mas­sa erääs­tä poh­jois-poh­ja­lai­ses­ta kun­nas­ta joka alkaa kir­jai­mel­la M ja päät­tyy kon­so­nant­tiiin S.

Viih­tyi­sää syk­syä iiläisille!

Jari-Juk­ka Joke­la, kun­nan­val­tuu­tet­tu, Keskusta