Päät­tä­jäl­tä: Iin hoi­to-osas­to takaisin

Ilk­ka Pakonen.

Kuten tie­de­tään, sodan­jäl­kei­sen Suo­men tari­na hyvin­voin­ti­val­tiok­si hakee ver­tais­taan. Yhteen hii­leen puhal­ta­mi­nen, kova työn­te­ko, kou­lu­tus ja demo­kraat­ti­nen pää­tök­sen­te­ko loi­vat kym­me­nik­si vuo­sik­si olo­suh­teet, jois­sa kave­ria ei jätetty.

Köy­his­sä ja vaa­ti­mat­to­mis­sa olo­suh­teis­sa opit­tu inhi­mil­li­syys, oli joh­to­lan­ka­na päät­tä­jil­le myös sii­nä, miten kun­ta­lai­sil­le jär­jes­tet­tiin pal­ve­lut. Suu­ret ikä­luo­kat oli­vat nii­tä, jot­ka teki­vät Suo­mes­ta hyvinvointivaltion.

Tänä päi­vä­nä on lake­ja, ase­tuk­sia ja sää­dök­siä laa­dit­tu poti­laan tur­vak­si hyl­ly­met­reit­täin, mut­ta niil­lä ei kos­kaan pys­ty kor­vaa­maan sydä­men sivis­tys­tä ja ter­vet­tä jär­keä. Sosi­aa­li- ja ter­vey­sa­lan joh­to ja hal­lin­to, ovat jou­tu­neet osaa­mis alu­een­sa ulko­puo­lel­le. Tehok­kuu­den ja kus­tan­nus sääs­tö­jen toi­veis­sa, teh­dään jat­ku­vas­ti paniik­ki­pää­tök­siä, jot­ka vain kas­vat­ta­vat kus­tan­nuk­sia toi­sel­la sek­to­ril­la, esim. Kelan matkakorvauksissa.

Päi­vit­täi­nen karusel­li, jos­sa asiak­kai­ta sijoi­te­taan ris­tiin ras­tiin ympä­ri maa­kun­taa, on sur­ku­hu­pai­sin. Vää­rin ja epäin­hi­mil­lis­tä on, että elä­män vii­mei­set päi­vät iiläi­nen viet­tää usein muu­al­la, kuin koti­kun­nas­sa läheis­ten­sä pii­ris­sä. Iiläi­sen paik­ka ei ole Tai­val­kos­kel­la tai Utajärvellä.

Poh­teen pää­tök­sen­te­koa voi kuva­ta lähin­nä jär­kyt­tä­väk­si. Lak­kaut­ta­mis­pää­tök­set dele­goi­tiin viran­hal­ti­joil­le, joil­la ei ole poliit­tis­ta vas­tuu­ta. Pal­ve­lut jot­ka aikoi­naan raken­net­tin kun­tien toi­mes­ta, har­kin­nal­la ja tar­pee­seen, lopet­ti yksi viran­hal­ti­ja sil­mää räp­säyt­tä­mät­tä ja siir­si pal­ve­lut toi­sel­le puo­lel­le maa­kun­taa. Mie­les­tä­ni on lail­li­suus­ky­sy­mys, onko täs­sä toi­mit­tu perus­tus­lain hen­gen mukaisesti.

Iiläi­set eivät ole Iin hoi­to-osas­toa, eikä Kui­va­nie­men hoi­vao­sas­toa lopet­ta­neet, eikä iiläi­set nii­tä myös­kään kun­nan omal­la pää­tök­sen­teol­la voi saa­da takai­sin. Nyt pitää aja­tel­la, että poh­ja on näh­ty ja yksi­tuu­mai­suu­del­la on mah­dol­li­suus läh­teä paran­ta­maan asioi­ta. Lois­ta­va asia on, että olem­me ihan uuden Oys:n kupees­sa, tar­vit­taes­sa saam­me maa­il­man paras­ta hoi­toa, lähes koti­kul­mil­la. Sai­raa­lan raken­ta­mi­sen talous rasi­tus alkaa hel­pot­ta­maan. Kun­ta- ja alue­vaa­lit käy­dään kevääl­lä, päät­tä­jil­lä on hyvä mah­dol­li­suus löy­tää uusi, kehit­tä­väm­pi ote. Toki se vaa­tii myös val­ta­kun­nal­li­sen pää­tök­sen­teon muut­tu­mis­ta inhi­mil­li­sem­mäk­si ja var­sin­kin riit­tä­vää rahoi­tus­ta hyvin­voin­ti alueille.

Yhtei­nen, rea­lis­ti­nen tavoi­te täy­tyy olla, että Iin hoi­to-osas­to ava­taan, tilat meil­lä on uudet ja tähän tar­koi­tuk­seen varustetut.

Iiläis­ten ikä­ra­ken­ne, sai­ras­ta­vuusin­dek­si ja pit­kät etäi­syy­det paik­ka­kun­nil­le, mihin iiläi­siä on vie­ty, puhu­vat Iin puo­les­ta. Iin väes­tön­ke­hi­tys on Poh­jois-Poh­jan­maan vah­vin­ta, jopa parem­paa kuin Oulus­sa. On itses­tään sel­vä asia, että Iin kal­tai­ses­sa kun­nas­sa täy­tyy olla hoi­to-osas­to, riit­tä­väs­ti pal­ve­lua­su­mis­ta ja tosia­sial­li­nen mah­dol­li­suus nii­hin päästä.

Ilk­ka Pako­nen, Iin kun­nan­val­tuu­tet­tu, Keskusta