Päät­tä­jäl­tä: Huo­leh­di­taan hoi­don jatkuvuudesta

Me ihmi­set tar­vit­sem­me elä­mäs­sä tur­val­li­suut­ta ja luot­ta­mus­ta huo­mi­seen. Sai­ras­taes­sa ja toi­min­ta­ky­vyn hei­ken­tyes­sä olem­me vie­lä haa­voit­tu­vam­pia ja her­kem­piä tur­vat­to­muu­den tun­teel­le ja aidol­le huo­lel­le asias­ta. Sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lol­la on mer­kit­tä­vä roo­li koko­nais­tur­val­li­suu­den teki­jä­nä, eikä hoi­don jat­ku­vuu­den tur­vaa­mi­nen ole suin­kaan vähäi­sin tässä.

Hoi­don jat­ku­vuus koko ket­jus­sa on äärim­mäi­sen tär­ke­ää kan­sa­lai­sen ter­vey­den kan­nal­ta. Hoi­to­pro­ses­sin kes­key­ty­mi­nen voi joh­taa vaka­viin seu­rauk­siin kuten hoi­to­vir­hei­siin, diag­noo­sin vii­väs­ty­mi­seen tai sai­rau­den pahe­ne­mi­seen. Tämä ei ole mis­sään tilan­tees­sa jär­ke­vää, var­sin­kin jos poti­laan hoi­to on alun­pe­rin ollut teho­kas­ta ja vai­kut­ta­vaa, mut­ta tus­sah­taa sit­ten jat­ko­hoi­don epäonnistumiseen.

Anne­li Näppä.

Eri­tyi­ses­ti tämä kos­kee pit­kä­ai­kais­sai­rauk­sien hoi­ta­mis­ta, jois­ta monet ovat kan­san­tau­te­jam­me kuten dia­be­tes, veren­pai­ne­tau­ti tai sepel­val­ti­mo­tau­ti. Ne kos­ket­ta­vat laa­jaa osaa kan­sas­tam­me ja ovat näin myös talou­del­li­sia kysy­myk­siä, elä­män­laa­dus­ta puhumattakaan.

Myös jonot hoi­toon ja hoi­vaan ovat osoi­tus hoi­don jat­ku­vuu­den epä­on­nis­tu­mi­ses­ta, vaik­ka enem­män kai miel­läm­me jat­ko­hoi­don jär­jes­tä­mi­sen jat­ku­vuu­den kans­sa. Sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon kuor­mit­tu­mi­nen aiheut­taa sen, että poti­laat jou­tu­vat odot­ta­maan jat­ko­hoi­toa lii­an pitkään.

Poh­teen alu­eel­la hoi­don jat­ku­vuu­del­le aset­ta­vat haas­teen myös epäyh­te­näi­set tie­to­jär­jes­tel­mät. Nii­tä ollaan kyl­lä vir­ta­vii­vais­ta­mas­sa, mut­ta se ottaa aikan­sa. Täs­sä on onnek­si edis­tyt­ty, vaik­kei vie­lä tämä mara­to­ni maa­lis­sa ole­kaan. Tie­to­jen tulee siir­tyä täs­mäl­li­ses­ti, suju­vas­ti ja vii­vy­tyk­set­tä. Pitää tun­nus­taa se tosia­sia, että ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lut ovat entis­tä enem­män säh­köis­ten pal­ve­lu­jen varassa.

Hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan roo­li on tär­keä teki­jä hoi­don jat­ku­vuu­den var­mis­ta­mi­ses­sa. Hoi­to­hen­ki­lö­kun­ta huo­leh­tii ajan­ta­sai­set lää­ki­tys­lis­tat, arvioi toi­min­ta­ky­kyä yhteis­työs­sä moniam­ma­til­li­sen tii­min osa­na, kir­jaa ja välit­tää tie­toa eteen­päin. Kou­lu­tuk­ses­sa on var­mis­tet­ta­va, että hoi­don jat­ku­vuu­del­le vält­tä­mä­tön tie­don­hal­lin­ta tulee huo­mioi­duk­si. Tie­to, kom­mu­ni­kaa­tio ja vies­tin­tä var­mis­ta­vat hoi­don jat­ku­vuu­den onnis­tu­mi­sen. Ne tuke­vat myös poti­laan omaa ymmär­rys­tä hoi­dos­ta sekä itsehoitoa.

Pitää muis­taa, että hyvin­voin­tia­lue on val­tion raa­mi­ra­hoi­tuk­sen varas­sa. Kun­nan ja hyvin­voin­tia­lu­een perus­teh­tä­vä on väes­tön hyvin­voin­nin ja ter­vey­den edis­tä­mi­nen. Oikea hoi­to, oike­aan aikaan ja oikeas­sa pai­kas­sa, niin Kaak­ku­ris­sa kuin Kel­los­sa tai Jää­lis­sä tai Joloksella.

Anne­li Näp­pä kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, alue­hal­li­tuk­sen jäsen, Keskusta