Päät­tä­jäl­tä: Ennä­tyk­sel­li­sen lämmintä

Tei­jo Liedes.

Maa­il­mal­la riko­taan jat­ku­vas­ti läm­pö­en­nä­tyk­siä, niin meil­lä Suo­mes­sa­kin. Mer­ten läm­pö­ti­la nousee hälyt­tä­vän nopeas­ti. Maas­to­pa­lot tuhoa­vat maas­toa ja met­siä niin Väli­me­ren ympä­ris­tös­sä kuin esi­mer­kik­si Kanadassa.

Pal­jon puhu­taan sii­tä, että näis­tä asiois­ta ei sai­si jat­ku­vas­ti puhua ja kir­joit­taa medias­sa, jot­ta nuo­ri­so ei ahdis­tui­si – eivät­kä kyl­lä aikui­set­kaan. Olen tois­ta miel­tä: ilmas­ton­muu­tok­ses­ta pitää puhua ja kir­joit­taa entis­tä enem­män. Kyl­lä nuo­ret ahdis­tu­vat enem­män sosi­aa­li­sen median ja kulu­tusyh­teis­kun­nan menes­ty­mis­pai­nei­den alla kuin ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Sitä pait­si ilmas­toah­dis­tus­ta voi lie­ven­tää osal­lis­tu­mal­la, teke­mäl­lä ilmastotekoja.

Elo­ka­pi­na-lii­ke vär­jä­si edus­kun­ta­ta­lon pyl­väät punai­sek­si. Teko oli hätä­huu­to maa­pal­lon puo­les­ta. Jon­kun on soi­tet­ta­va hätä­kel­lo­ja sil­loin, kun hätä uhkaa, ja vii­meis­tään sil­loin, kun hätä­ti­la on jo pääl­lä. Teko louk­ka­si monien tun­tei­ta sen takia, että se oli hei­dän mie­les­tään teko demo­kra­ti­aa vas­taan. Minus­ta teko oli päin­vas­toin osa demo­kra­ti­aa, kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan toi­min­taa. Ja louk­ka­si se minun­kin tun­tei­ta­ni sen takia, että se koh­dis­tui juu­ri demo­kra­tian keh­toon, eli par­la­ment­tiin. Mut­ta miten hätä­kel­lo­jen soit­ta­jat sai­si­vat muu­ten äänen­sä kuu­lu­viin? Jos pyl­väi­siin jää punais­ta väriä, olkoon se muis­tu­tuk­se­na kan­san­edus­ta­jil­le sii­tä, että heil­lä on suu­ri vas­tuu mei­dän tule­vai­suu­des­tam­me. Joka aamu töi­hin tul­les­sa se on sii­nä näky­vis­sä. Tun­tei­den louk­kaa­mi­nen on erit­täin teho­kas ja kui­ten­kin väki­val­la­ton tapa saa­da asial­le huomio.

Maa­il­mal­la ympä­ris­tö­ak­ti­vis­tit ovat omak­su­neet entis­tä radi­kaa­lim­pia kei­no­ja asian­sa esil­le tuo­mi­seen. Väki­val­las­ta pitää kui­ten­kin mie­les­tä­ni pidät­täy­tyä joka tilan­tees­sa. Lop­pu­jen lopuk­si edus­kun­ta­ta­lon vär­jää­mi­nen oli var­sin vähäi­nen teko ver­rat­tu­na sii­hen, miten Suo­mi nyky­hal­li­tuk­sen pää­tök­sil­lä ottaa taka­pak­kia hii­li­neut­raa­li­suus­ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­ses­sa. Muu­tos tähän asi­aan tulee vas­ta demo­kraat­ti­sen pää­tök­sen­teon kaut­ta. Kan­san mie­li­pi­teen on muu­tut­ta­va, mut­ta se ei muu­tu, ellei­vät tut­kit­tu tie­to ja hätä­kel­lot saa­vu­ta äänes­tä­jiä. Ja jot­ta ihmis­ten käyt­täy­ty­mi­nen muut­tui­si, pitää vies­tin puhu­tel­la myös tunnetasolla.

Epä­toi­voon­han täs­sä mei­naa itse­kin vai­pua, kun seu­raa maa­il­man tilan­net­ta: sodi­taan, yli­ku­lu­te­taan, saas­tu­te­taan, raken­ne­taan, lis­ta on pit­kä ja muser­ta­va. Mut­ta epä­toi­voon ei voi vai­pua, jos on mie­li suun­taa muut­taa. Toi­vo on ase­tet­ta­va nuo­riin ja tule­viin suku­pol­viin – ehkä­pä he ymmär­tä­vät itse­ään parem­min kuin me kulu­tusyh­teis­kun­nan kas­va­tit kos­kaan olem­me ymmär­tä­neet itseämme.

Ainoa tie ulos ympä­ris­tö­krii­sis­tä on poliit­ti­sen yhtei­sym­mär­ryk­sen löy­tä­mi­nen ja tie­toi­suu­den lisää­mi­nen. Ilmas­ton läm­pe­ne­mis­tä ja luon­non moni­muo­toi­suu­den katoa ei voi selit­tää pois mil­lään ideo­lo­gial­la. Koko poliit­ti­sen ket­jun: kun­nat, maa­kun­nat, edus­kun­ta, on tul­ta­va mukaan raken­ta­maan uuden­lais­ta suh­det­ta ympä­ris­tööm­me. Tois­ta Maa­pal­loa meil­lä ei ole.

Tei­jo Lie­des, Iin kun­nan­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja, Vasemmistoliitto