Pelastustoimi on merkittävä turvallisuuspalvelu, joka toimii kunta- ja maakuntarajoista riippumatta. Sinne mennään missä tarvitaan, sammuttamaan paloja tai avustamaan muita viranomaisia pelastustehtävissä.
Pelastustoimen toimintavalmius ja suorituskyky ovat riippuvaisia paloasemien sijainnista ja pelastajien saatavuudesta.
Pelastusalan koulutus on keskitetty Pelastusopistoon Kuopioon ja Helsingin Pelastuskouluun. Alan henkilöstötarve pystytään arvioimaan tarkasti paloasemien määrän mukaan, työttömiksi pelastajia ei kouluteta. Oppilaitosten oppimisympäristöt on rakennettu todellisia hätätilanteita vastaaviksi. Erityisesti pelastajien koulutus on vaativaa ja edellyttää opiskelijalta erittäin hyvää fyysistä kuntoa. Pelastajakoulutukseen hakevalla täytyy olla suoritettuna fyysisen kunnon testit jo hakuvaiheessa. Tämä tuo haasteita riittävän opiskelijamäärän saamiseksi alkaville koulutuksille.
Koulutuspaikkakunnilta etäännyttäessä pelastajapula näyttää kasvavan. Tämä on totta kaikilla neljällä pohjoisella hyvinvointialueella (Soite, Pohde, Lapha, Kainuu) kuten viime viikolla yhteisessä aluehallitusten kokouksessa kuulimme. Pelastajapula on pian uhka yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle.
Hyvinvointialueet eivät ole tasa-arvoisessa asemassa ammattitaitoisen henkilökunnan koulutuksessa. Olen vahvasti sitä mieltä, että alueelliselle pelastajakoulutukselle on suuri tarve. Pelastustoimi vaatii oman ja erityisen koulutusympäristön, mutta alueellista pelastajakoulutusta on pystytty järjestämään aiemminkin nämä vaatimukset huomioiden. Pelastusalan koulutus on monimuotoistunut, mikä tarjoaa mahdollisuuden alueelliselle pelastajakoulutukselle ja sitä myötä pelastustoimen toimintakyvyn turvaamiselle.
Mikä estää esimerkiksi oppisopimusmuotoista monimuotokoulutusta? Pelastusopistolla suoritettaisiin tietyt harjoittelut ja osa koulutuksesta tapahtuisi maakunnassa. Pelastajakoulutukseen sisältyy paljon työssäoppimista tositoimissa alueiden paloasemilla. Paloasemaverkko Pohteen alueella on onnistuttu säilyttämään lähes ennallaan, vaikka säästöiltäkään ei ole vältytty. Alueellinen koulutus palvelisi alueiden tarpeita.
Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat maakunnalliset ja alueelliset yliopistot ja ammattikorkeakoulut, jotka ovat tuoneet ammattitaitoista henkilökuntaa Suomen eri alueille. Tarvitsemme lääkäreitä, sairaanhoitajia, insinöörejä jne. alueen eri osiin, niin myös pelastajia.
Turvallista syksyä Rantapohjan lukijoille.
Anneli Näppä, kaupunginvaltuutettu, hyvinvointi‑, kulttuuri- ja liikuntalautakunnan jäsen, Keskusta