Venäjän vallan aikana 1809–1917 vaikutti emämaalle tappiollinen sota kolme kertaa ratkaisevasti Suomen valtiollisen aseman ja yhteiskunnallisten olojen kohentumiseen. Niiden myötä avautui tilaisuus käyttää keisarikunnan ahdinkoa Suomen hyväksi, itsenäistymiseen asti.
Nyt viimeksi Suomi irtautui Venäjän Ukraina-aggression myötä vuoden 2022 alussa II maailmansodan jälkeisestä Venäjän varjosta ulkopolitiikassaan. Voi sanoa, että Suomi on palaamassa ennen vuotta 1809 vallinneeseen, 1200-luvulla alkaneeseen yhteiseloon Ruotsin kanssa.
Krimin sodan vaikeus ja liberaalin Aleksanteri II:n nousu keisariksi avasi kehityksen, joka johti Suomen omiin valtiopäiviin vuodesta 1863. Ne säätivät vuoteen 1906 mennessä noin 400 uutta lakia, jotka edistivät Suomen talouselämää, johtivat kansalaisyhteiskuntaan ja loivat edistystä ja raivasivat tietä Suomelle omana valtiona.
Edistyvän Suomen ja vanhan Venäjän välinen kuilu syveni. Suomea alettiin venäläistää ja kytkeä tiukemmin Venäjään. Alkoivat routavuodet ja sorron ajat. Japanin sodan tappiot ja suurlakko pakottivat keisarin kumoamaan Suomea sortaneet toimet. Kenraalikuvernööri Bobrikov sai surmansa 1904.
Uusi valtiopäiväjärjestys hyväksyttiin vuonna 1906. Nelisäätyisistä valtiopäivistä siirryttiin demokraattiseen, vaaleissa valittavaan yksikamariseen eduskuntaan. Myös naiset saivat äänioikeuden ja puoluejärjestelmä syntyi.
Venäjä aloitti 1910 uuden venäläistämishyökkäyksen Suomea vastaan. Suomi vastasi siihen aktiivisella vastarinnalla.
Ensimmäinen maailmansota syttyi kesällä 1914. Saksa julisti pian sodan Venäjälle. Sota pitkittyi Venäjälle hirvittävin tappioin. Saksa jatkoi sotaa eikä suostunut Venäjälle edulliseen rauhaan. Se oli tietenkin myös Suomen etu. Saksan tukema jääkäriliike syntyi vuodesta 1915 alkaen. Aktivisti Kaarlo Koskimies puhui Suomen kansan oikeudesta itsenäisyyteen osakuntien Porthan-juhlassa jo 1913.
Sodan tappioiden aiheuttama uupumus ja väsymys veivät Venäjän vallankumouksiin maaliskuussa ja lokakuussa 1917. Suomeen kohdistunut sortopolitiikka kumottiin. Suomi käytti sekavia oloja hyväkseen ja ryhtyi pyrkimään eroon Venäjästä ja valtiolliseen itsenäisyyteen.
Ajatus Suomen itsenäisyydestä esitettiin nyt julkisesti 31. maaliskuuta 1917 Siperiasta palanneen asessori P. E. Svinhufvudin kunniaksi järjestetyssä kansanjuhlassa. Suomen eduskunta julistautui keisarin kukistuttua korkeimmaksi valtiomahdiksi 18. heinäkuuta 1917 hyväksytyllä valtalailla. Laista lähetettiin vain lyhyt tiedonanto Venäjälle Kerenskin hallitukselle.
Leninin johtamat bolshevikit kukistivat Kerenskin hallituksen lokakuussa 1917. Suomen eduskunta siirsi 16. marraskuuta 1917 korkeimman vallan käytön itselleen. Se katkaisi Suomen valtiollisen yhteyden Venäjään ja tarkoitti asiallisesti jo itsenäisyyttä.
P. E, Svinhufvudiin johtama senaatti antoi 4. joulukuuta 1917 eduskunnalle ilmoituksen Suomen itsenäistymisestä. Eduskunta hyväksyi 6. joulukuuta 1917 senaatin itsenäisyysjulistuksen ja toimet itsenäisyyden toteuttamiseksi. Venäjän hallitus ja muut keskeiset valtiot antoivat sille tunnustuksensa.
1. maailmansodan loppuselvityksissä onnistuttiin itsenäisyys varjelemaan. Se saatiin suojelluksi myös Suomessa 1918 puhjenneelta ja käydyltä Venäjän tukemien punaisten kaartien kapinalta.
Itsenäinen Suomi kävi loppunsa rajoilla talvi- ja jatkosodassa 1939–1944. Viime kädessä suomalaisten sankarilliset torjuntataistelut ja länsivaltojen poliittinen tuki pelastivat itsenäisen Suomen olemassaolon.
Venäjän jyrkkä vaatimus 1.12.2021 etupiiristään ja sen julma hyökkäys 24.2.2022 itsenäiseen Ukrainaan johtivat Suomen hakeutumaan yhteistä tietä Ruotsin kanssa NATON puolustusliittoon turvaan arvaamatonta Idän uhkaa vastaan.
Oululainen runoilija Frans Mikael Franzén kirjoitti vuonna 1800 Suomen ja Ruotsin pitkää vuosisatojen historiallista yhteyttä käsittelevään komeaan runoonsa ”Suomen viljelys” loppusäkeet: ”Suomi! Ruotsi! Ken nähdä voi eron? Yhdessä he ovat ihme maailman!”
Jouko Vahtola, historian professori emeritus, Kiiminki