Jou­lu­ter­veh­dys: Sei­men luo­ta löy­tyy rauha

Oulun hiip­pa­kun­nan piis­pa Juk­ka Keskitalo.

Oulun piis­pan­ta­lon pihal­la on jou­lusei­mi. Sen ohi ei voi kävel­lä pysäh­ty­mät­tä, sil­lä se suo­ras­taan van­git­see katseen.

Adven­tin aika­na työ­pai­kal­le tul­les­sa­ni ihas­te­len päi­vit­täin tuo­ta puus­ta raken­net­tua sei­mia­se­tel­maa, jos­sa ihmis­hah­mot ja eläi­met ovat lähes luon­nol­li­sen kokoi­sia. Olen huo­man­nut, että sen äärel­le pysäh­ty­vät monet kadun ohi­kul­ki­jat. Jos­kus päi­vä­ko­din lap­set tule­vat ihan var­ta vas­ten ihas­te­le­maan seimiasetelmaa.

Tänä syk­synä jul­kais­tu uusi epä­vi­ral­li­nen Uuden tes­ta­men­tin kään­nös UT2020 käyt­tää sei­mes­tä ilmai­sua ”eläin­ten hei­nät”. Uuden tes­ta­men­tin krei­kan­kie­li­ses­sä alku­teks­tis­sä fatnē voi tar­koit­taa eläin­ten ruo­ka­kau­ka­loa tai laa­jem­min raken­nus­ta, tilaa tai paik­kaa, jos­sa eläi­miä ruo­ki­taan tai johon ne koo­taan suojaan.

Kään­ne­tään­pä sana sit­ten ilmai­sul­la sei­mi tai eläin­ten hei­nät, niin jou­lue­van­ke­liu­mis­sa mer­ki­tys on kui­ten­kin sel­vä. Kyse on pai­kas­ta, johon Jee­sus, maa­il­man Vapah­ta­ja ase­tet­tiin heti syn­ty­män­sä jälkeen.

Tämän jou­lun alla kat­son Piis­pan­ta­lon pihas­sa ole­vaan sei­mia­se­tel­maan toi­veik­kain sil­min, sil­ti huo­kais­ten. Jos­pa ensi vuo­si oli­si parem­pi. Kun­pa koro­nan kul­ku saa­tai­siin kat­kais­tua ja pää­si­sim­me taas puris­ta­maan ystä­vän kättä.

Kai­paam­me niin kovin tois­tem­me yhteyt­tä, lähei­syyt­tä ja kos­ke­tus­ta. Sydä­mel­le­ni nousee adven­tin rukous: Hoo­sian­na! Oi auta, pelasta!

Kat­so­kaam­me sie­lum­me sil­mil­lä sii­hen sei­meen, johon Jee­sus, maa­il­man Vapah­ta­ja syn­tyi. Eikö ole­kin ihmeel­lis­tä, että Juma­lan Poi­ka aloit­ti elä­män­sä täs­sä maa­il­mas­sa juu­ri samal­la taval­la kuin sinä tai minä; pie­ne­nä, alas­to­ma­na, avut­to­ma­na. Juma­la syn­tyi ihmi­sek­si syr­jäi­seen paik­kaan. Hän oli täy­sin tois­ten armoil­la, niin kuin kaik­ki vau­vat syntyessään.

Jee­suk­sen syn­tyes­sä tähän maa­il­maan Juma­la tuli kon­kreet­ti­ses­ti lähel­le mei­tä, jakaen ihmi­sen osan ja olo­suh­teet. Ihmi­sek­si syn­ty­neel­le Juma­lan Pojal­le maa­il­man ja sen ihmis­ten kär­si­myk­set eivät tänä­kään jou­lu­na ole vie­rai­ta. Hän tun­tee elä­mäm­me ja osamme.

Sei­men äärel­tä mei­tä­kin kut­su­taan kään­ty­mään lähim­mäis­tem­me puo­leen. Sei­men äärel­tä avau­tu­vat laa­jem­mat näkö­alat tois­tem­me yhtey­teen, anteek­sian­toon ja sovitukseen.

Hyvä ystä­vä, roh­kai­sen sinua tänä jou­lu­na hil­jen­ty­mään sei­men ääreen ja etsi­mään siel­tä rau­haa, jota tämä levo­ton maa­il­ma ei voi antaa.

Sei­meen syn­ty­nyt Jee­sus lupa­si aikui­sek­si var­tut­tu­aan seu­raa­jil­leen näin: ”Minä jätän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä annan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma antaa. Olkaa roh­keat, älkää vai­pu­ko epä­toi­voon.” (Joh.14:27)

Siu­nat­tua jou­lua Sinul­le ja läheisillesi!

Oulus­sa adven­tin alla 2020, Juk­ka Kes­ki­ta­lo, Oulun hiip­pa­kun­nan piispa