Erja Haho.
Matteus kirjoittaa evankeliumissaan tilanteesta, jossa Jeesus käveli veden päällä. Opetuslapset pelästyivät, koska luulivat Jeesusta aaveeksi. Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen, älkää pelätkö”.
Pietari halusi varmistaa, että onko hän Jeesus ja pyysi Jeesusta kutsumaan häntä luokseen. Pietari kuitenkin huomasi rajun tuulen kävellessään veden päällä, usko loppui kesken matkan ja hän alkoi vajota. Jeesus ojensi kätensä, tarttui Pietariin ja sanoi: ”Vähäinenpä oli uskosi! Miksi aloit epäillä?”
Meidän jokaisen elämässä tulee tilanteita, jolloin usko tuntuu loppuvan ja alkaa epäillä. Olin pitkään jatkuneessa flunssassa nyt hiljattain. Flunssa tuntui välillä helpottavan ja oli jo kiitollinen mieli, että nyt tämä vihdoinkin loppuu. Seuraavana aamuna oli taas kurkku kipeä ja yskitti.
Illalla iltarukouksessa pyysin Taivaan Isältä, että ota jo tämä tauti pois, etten enää jaksa taistella tämän kanssa. Alkoi jo tuntua siltä, että tämä on nyt minun seuralaisenani varmasti koko loppuelämän. Antibiootin avulla flunssa vihdoinkin väistyi ja sain olla kiitollinen Taivaan Isälle, että tästäkin selvittiin.
Moni sairastaa parantumatonta sairautta, johon ei edes antibiootit tehoa. Siinä vaaditaan kärsivällisyyttä ja tyytymistä Jumalan tahtoon. Me huolehdimme ja kuormitamme itseämme monesti turhaan erilaisista asioista, joille emme itse voi mitään. Taivaan Isältä saa pyytää apua näissä tilanteissa, että hän antaisi oikeaa ymmärrystä ja tyytymistä hänen tahtoonsa. Taivaan Isän apuun luottaen saamme jatkaa matkaamme kohti ikuista kotia.
” Herraasi luota aina, hän johtaa parhaiten niin menestyksen päivät kuin päivät murheitten. Ei itku, huoli auta, odota Jumalaa. Myös ristin antaessaan hän siunaa, rakastaa.” Vk. 379:2
Diakoni Erja Haho, Kiimingin seurakunnasta