Päät­tä­jäl­tä: Hen­ki­nen hyvin­voin­ti ja tur­val­li­suu­den tunne

Heli-Han­ne­le Haapaniemi.

Meil­lä Suo­mes­sa menee maa­il­man mit­ta­kaa­vas­sa tosi hyvin, onnel­li­sim­mil­la ihmi­sil­lä. Sil­ti puhu­taan kol­mois­krii­sis­tä: ilmas­ton­muu­tos ja luon­to­ka­to, pan­de­mian jäl­ki­vai­ku­tuk­set ja sota Euroo­pas­sa, joka uhkaa jää­tyä uudek­si nor­maa­lik­si. Ja täs­sä vain suu­rim­mat kriisit.

Huo­li­kuor­ma kasaan­tuu ja toi­meen­tu­los­tres­si kas­vaa, kun ruo­ka, ener­gia ja kaik­ki muu­kin kal­lis­tuu ja korot vain jat­ka­vat nousu­aan. Puheet alen­ne­tun arvon­li­sä­ve­ron pois­ta­mi­ses­ta, vaik­ka­pa elin­tar­vik­kei­den ja lääk­kei­den osal­ta, kyl­mää­vät. Kun hen­ki­lö­koh­tai­set leik­kaus­lis­tat on jo käy­ty läpi, nip­pa-nap­pa ei ehkä enää pär­jä­tä­kään. Tur­val­li­suu­den tun­ne hor­juu ja myös hen­ki­nen hyvin­voin­ti on koetuksella.

Kun­nan teh­tä­väk­si on vah­vas­ti nous­sut hyvin­voin­nin edis­tä­mi­nen – toi­saal­ta samaan aikaan hyvin­voin­tia­lu­een onnis­tu­mi­nen riit­tä­vien pal­ve­lui­den tuot­ta­mi­ses­sa aiheut­taa huolta.

Iin kun­ta­stra­te­gi­aan on nos­tet­tu kak­si tär­ke­ää näkö­kul­maa: hen­ki­nen hyvin­voin­ti ja luon­non­lä­hei­nen Ii. Tavoit­tee­na on vähen­tää nyky­ajan hen­kis­ten haas­tei­den vai­ku­tus­ta iiläis­ten elämässä.

Yksi­näi­syys on yksi iso ongel­ma, jota koro­na-aika lisä­si. Mei­dän on taas uskal­let­ta­va koh­da­ta toi­sem­me. Koh­taa­mis­paik­ka­na kir­jas­to on lois­ta­va, yhtei­sek­si olo­huo­neek­si todet­tu. Demo­kra­tia­han­ke on jal­kau­tu­nut tule­maan lähel­le, se kut­suu kysy­mään ja otta­maan kan­taa. Koh­taa­mis­paik­ko­ja kai­paa­vat myös nuo­ret. Stra­te­gias­sa lupaam­me, että seu­raa­van kah­den vuo­den aika­na Iihin tulee lisää sel­lai­sia nuor­ten kans­sa suun­ni­tel­tu­ja tilo­ja, jois­sa saa viet­tää aikaa. Kai­kil­le avoin ja saa­vu­tet­ta­va tai­de- ja kult­tuu­ri­toi­min­ta on tär­ke­ää. Tai­de antaa kana­van monen­lai­sil­le tunteille.

Eli­nym­pä­ris­töl­lä on mer­kit­tä­vä vai­ku­tus hyvin­voin­tiin, jo luon­nos­sa olei­lu alen­taa veren­pai­net­ta, lie­ven­tää stres­siä ja kohen­taa mie­lia­laa. Luon­nos­ta on syy­tä pitää huol­ta. Stra­te­gian tavoit­tee­na on, että kai­kil­le iiläi­sil­le löy­tyy hyvin­voin­ti­vai­ku­tuk­set syn­nyt­tä­vä lähi­luon­to­paik­ka. Esteet­tö­mäs­tä pää­sys­tä luon­toon on huo­leh­dit­ta­va, luon­non hyvin­voin­ti­vai­ku­tuk­set kuu­lu­vat kai­kil­le. Ikäih­mi­sil­le se on aivan yhtä tär­ke­ää kuin muil­le­kin. Tänä tal­ve­na ovat eri­tyi­ses­ti ilah­dut­ta­neet huol­le­tut käve­ly- ja pyö­räi­ly­baa­nat lähiluonnossa.

Hyvin­voin­ti­työs­sä tulee ottaa pär­jää­mi­sen ja jak­sa­mi­sen huo­let vaka­vas­ti. Kun­nan tär­keä roo­li on vies­tiä sii­tä, mikä kaik­ki on kun­nos­sa, että yhteis­kun­nan arki rul­laa vakaas­ti ja varau­tu­mi­nen on koh­dal­laan. Tie­to, mis­tä saa apua, kun omat resurs­sit ovat käy­mäs­sä vähiin, tulee olla hel­pos­ti saa­ta­vil­la. Kun­nas­sa on syy­tä vah­vis­taa yhdes­sä teke­mi­sen mei­nin­kiä, kun maa­il­ma pola­ri­soi­tuu ympä­ril­lä. Se aut­taa sie­tä­mään myös tur­vat­to­muut­ta ja paran­taa kriisinkestävyyttä.

Heli-Han­ne­le Haa­pa­nie­mi, Iin Vih­reät, kun­nan­val­tuu­tet­tu, hyvin­voin­ti­lau­ta­kun­nan jäsen