Har­taus: Uskot­ko ihmeisiin

Klaus Kal­lio­ran­ta.

Jou­lu tuli ja meni. Kir­kot täyt­tyi­vät ihmi­sis­tä, kun kokoon­nut­tiin lau­la­maan kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja tai jou­lu­kirk­koon. Moni sel­lai­nen­kin, jon­ka kirk­ko­tie on ruo­hot­tu­nut, löy­si paik­kan­sa kir­kon pen­kis­sä. Hyvä, että löysi.

Jos­kus mie­lee­ni on hii­pi­nyt aja­tus, että tul­tai­siin­pa muul­loin­kin yhtä innol­la kirk­koon kuin jou­lu­na. Mut­ta sit­tem­min olen yrit­tä­nyt aja­tel­la myön­tei­ses­ti: hyvä, että kirk­koon tul­laan edes jou­lu­na. Voi hyvin­kin olla, että joku etsi­jä sai jou­lun ajan tilai­suuk­sis­ta sisim­pään­sä kipi­nän, jota halu­aa ruok­kia jat­kos­sa­kin tule­mal­la seu­ra­kun­nan yhtei­seen juma­lan­pal­ve­luk­seen. Jos näin on, niin kan­nus­tan ehdottomasti!

Ensi sun­nun­tai­na, toi­se­na sun­nun­tai­na lop­piai­ses­ta, evan­ke­liu­mi­teks­ti puhuu erääs­tä Jee­suk­sen tun­nus­teos­ta, ensim­mäi­ses­tä, joka mai­ni­taan Johan­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa. Jee­sus nimit­täin muut­taa sii­nä veden vii­nik­si hää­juh­las­sa, johon hänet on kut­sut­tu vie­raak­si. Päi­vän otsik­ko kirk­ko­vuo­den kalen­te­ris­sa on ”Jee­sus ilmai­see juma­la­lal­li­sen voimansa”.

Uskot­ko ihmei­siin? Nykyih­mi­set tup­paa­vat usein ole­maan niin jär­ki­pe­räi­siä, ettei­vät ihan vähäl­lä usko mitään, mikä menee yli nor­maa­lin käsi­tys­ky­vyn. Toi­saal­ta monet etsi­vät ihmeel­li­siä koke­muk­sia jos­tain sel­lai­ses­ta, mikä ammen­taa muu­al­ta kuin perin­tei­ses­tä kristinuskosta.

Joka tapauk­ses­sa Jee­suk­sen teko oli jotain, mitä voi­si nor­maa­lie­lä­mäs­sä kut­sua ihmeek­si. Johan­nes kir­joit­taa: ”Jee­sus sanoi pal­ve­li­joil­le: ’Täyt­tä­kää astiat vedel­lä’, ja he täyt­ti­vät ne reu­no­ja myö­ten. Sit­ten hän sanoi: ’Otta­kaa nyt sii­tä ja vie­kää pito­jen val­vo­jal­le’, ja he vei­vät. Val­vo­ja mais­toi vet­tä: se oli muut­tu­nut vii­nik­si.” (Joh. 2:7–9.)

Jee­sus teki teon, jol­la hän ilmai­si juma­lal­li­sen voi­man­sa – teki jotain, mikä ei onnis­tu taval­li­sel­ta ihmi­sel­tä. Yhä edel­leen Jee­sus voi teh­dä ihmeen, joka ei onnis­tu ihmis­voi­min: hän voi herät­tää sydä­mes­sä uskon, luot­ta­muk­sen hyvään Juma­laan. Ehkä hän on täl­lai­sen kipi­nän jon­kun sisim­mäs­sä herät­tä­nyt jou­lun pyhi­nä – sitä kipi­nää kan­nat­taa käy­dä ruok­ki­maan Juma­lan sanan kuu­loon, niin että se kas­vai­si tulek­si, joka valai­see ja lämmittää.

Jos kipi­nä ei vie­lä ole herän­nyt, tule sil­ti kirk­koon. Jee­sus voi ilmais­ta juma­lal­li­sen voi­man­sa sinun­kin koh­dal­la­si ja antaa elä­mäl­le­si uuden suunnan.

Klaus Kal­lio­ran­ta, kap­pa­lai­nen, Kii­min­gin seurakunta