Kevätaika on täynnä toivoa. Näin voi huomata, kun katsoo luonnon elämää. Valon määrä on huomattavasti lisääntynyt ja jatkuva lämpö tekee tietä uudelle kasvukaudelle. Elämä voittaa kylmän talven jälkeen.
Voimakasta toivoa ja uuden elämän vahvistumista saa huomata joka kevät lapsissa ja nuorissa. Elämä kantaa eteenpäin. Lukuisten nuorten mielet täyttyvät tänäkin keväänä tulevaisuuden toiveista ja haaveista. Saakoon meissä kaikissa säilyä tämä elämänrakentajan asenne ja tulevaisuuteen ojentautuminen.
Tarvitsemme kevään mieltä, toivoa ja rohkeutta suuntautua elämässä eteenpäin. Elämän askelissa jokaiselle on tuttua sekin, kuinka katse voi ajoittain suuntautua alas ja huomio on ehkä menneessä. Jumalan huolenpidon varassa voimme kohdata sopusoinnussa menneen ajan, tämän hetken ja tulevan.
Ensi sunnuntain paimenpsalmissa rohkaistaan luottamaan Jumalaan kaikissa elämän tilanteissa. Ylösnoussut Jeesus Kristus on Hyvä paimen. Hän kulkee rinnallamme silloinkin, kun emme ole siihen asennoituneet. Hän pitää hyvää huolta jopa silloinkin, kun emme ole halukkaita kohtaamaan häntä. Hän tahtoo osoittaa hyvää suuntaa elämässä. Hänen hyvyys ja rakkaus piirittävät joka hetki.
Hyvä paimen on sitoutunut omillensa. Hän on uskollisesti rinnallamme niin päivän kirkkaimpien kuin pimeidenkin hetkien tullessa. ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet kanssani” (Psalmista 23).
Hyvän paimenen seurassa avautuu elämään toivo. Tämä toivo kestää iskuja ja kolhujakin. Tänä aikana tarvitsemme paljon toivoa. Tarvitsemme luottamusta siihen, että elämä on sittenkin ihmistä suuremmassa ja viisaammassa johdatuksessa.
Elämän toivon varassa saa rohkeasti kasvaa elämässä. Saa nousta siiville ja kokeilla kuinka elämä kantaa. Saa ottaa askelia, joita Jumala viitoittaa.
Siunattua kevään aikaa sinulle ja läheisillesi.
Matti Jurvelin, kappalainen, Kiimingin seurakunta