Har­taus: Paas­ton aikaan

Kris­ti­kun­ta viet­tää täl­lä het­kel­lä suur­ta paas­ton aikaa, joka on alka­nut las­kiai­ses­ta ja päät­tyy pää­siäis­sun­nun­tai­na. Paas­ton tar­koi­tuk­se­na on tar­koi­tus val­mis­tau­tu­mi­nen Jee­suk­sen ylös­nouse­muk­sen juhlaan.

Paas­ton ja pää­siäi­sen vie­ton perin­tei­den poh­ja­na on Juma­lan Pojan elä­mä ja kuo­le­ma maan­pääl­lä sekä kuo­le­man voit­ta­mi­nen ja ylös­nouse­mus. Paas­toa­mi­sen aika, 40 vuo­ro­kaut­ta liit­tyy Jee­suk­sen saman­pi­tui­seen paas­toon ennen hänen esiin astu­mis­taan jul­ki­suu­teen. Matt. 4:1–2: ”Sit­ten Hen­ki vei Jee­suk­sen autio­maa­han Paho­lai­sen kiusat­ta­vak­si. Kun Jee­sus oli paas­ton­nut nel­jä­kym­men­tä päi­vää ja nel­jä­kym­men­tä yötä, hänen vih­doin tuli näl­kä.” Mie­tin, mil­lai­nen paik­ka on autio­maa ja miten paas­toa­mi­nen liit­tyy siel­lä olemiseen?

Jee­sus saat­toi viet­tää 40 vuo­ro­kaut­ta paas­to­ten Nege­vin autio­maas­sa. Nykyi­sen Israe­lin ete­lä­osaan sijoit­tu­va Nege­vin aavik­ko käsit­tää yli puo­let Israe­lin pin­ta-alas­ta ja jakau­tuu kol­meen eri­lai­seen maas­toon. Ran­nik­ko­ta­san­ko, kuk­ku­la-alu­eet ja Ara­van­laak­soon. Kor­keus­e­rot alu­eel­la vaih­te­le­vat 250 m meren­pin­nan alal­puo­lel­ta kilo­met­rin kor­keuk­siin. Vuo­tui­nen sade­mää­rä voi olla 25 mm – 250 mm. Suo­mes­sa kes­kiar­voi­nen sade­mää­rä on n. 600 mm.

Jee­suk­sen aikaan ihmi­set hakeu­tui­vat asu­mat­to­mil­le seu­duil­le eli niis­sä olo­suh­teis­sa aavi­koil­le etsi­mään vas­tauk­sia tai hil­jai­suut­ta, mut­ta myös pii­lou­tuak­seen. Tun­nem­me Raa­ma­tus­ta Jee­suk­sen suku­lais­mie­hen, Johan­nes Kas­ta­jan, joka viet­ti pit­kiä aiko­ja paas­to­ten autio­maas­sa ja eli siel­lä syö­den hei­nä­sirk­ko­ja ja huna­jaa. Siel­lä oli siis jon­kin­lai­set elä­mi­sen mahdollisuudet. 

Nyky­ai­ka­na paas­toa­mi­nen on aika taval­la toi­sen­lais­ta. Voim­me paas­to­ta läh­te­mät­tä karui­hin olo­suh­tei­siin, eikä tar­vit­se kär­siä janoa eikä hel­tei­siä tai kyl­miä olo­suh­tei­ta. Omas­sa elä­mäs­sään paas­toa­mi­ses­ta voi itse päät­tää, mil­loin aloit­taa ja mil­loin lopet­taa. Voi myös itse päät­tää, mis­tä asias­ta pitää paastoa.

Paas­to on erään­lai­nen har­joi­te, jos­sa kiel­täy­dy­tään jos­ta­kin tiet­ty­nä aika­na. Kiel­täy­myk­sen aika­na hen­ki­nen kant­tim­me ottaa mit­taa haluis­ta ja tar­peis­ta. Se on tie­tois­ta kamp­pai­lua aset­ta­miam­me haas­tei­ta vas­taan. Jokai­nen meis­tä tie­tää, ettei ole help­poa pidät­täy­tyä sii­tä, mitä koh­ti mie­li­teot, mie­li­pa­hat ja tai­pu­muk­set mei­tä kul­jet­ta­vat tah­doim­me sitä tai emme. 

Ajat­te­len, että arki­päi­väm­me­kin tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den paas­toa­mi­seen. Kos­ka on kyse haas­ta­van tilan­teen koh­taa­mi­ses­ta paas­tos­sa, voi­sim­me pitää arke­na koke­miam­me vai­kei­ta het­kiä saman­kal­tai­se­na tilan­tee­na, erää­nä vai­hee­na paas­tos­sa, jos­sa kiusaus yrit­tää saa­da meis­tä yliot­teen. Otta­mal­la paas­to­mai­sen asen­teen teke­mi­seem­me voi­sim­me olla tie­toi­sem­pia tilan­tees­sa tar­vit­ta­vis­ta voi­ma­va­rois­ta. Kris­ti­kun­nas­sa täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa on paras­ta antau­tua Kris­tuk­sen armon varaan ja rukoil­la vaik­ka näin: ” Her­ra Jee­sus Kris­tus, armah­da minua!”

Paas­toa­mi­nen ei ole vain fyy­sis­tä kiel­täy­ty­mis­tä, vaan myös hen­kis­tä val­mis­tau­tu­mis­ta. Voim­me val­mis­tau­tua jokai­seen päi­vään rukoi­le­mal­la ja luke­mal­la Raa­mat­tua. Tämä aut­taa mei­tä koh­taa­maan päi­vän haas­teet ja pysy­mään vah­voi­na uskos­sam­me. Paas­to voi olla myös arjen haas­tei­den koh­taa­mis­ta paas­to­mai­sel­la asen­teel­la, jos­sa kiusauk­set ja vai­keu­det näh­dään osa­na hen­gel­lis­tä kasvua.

Kris­tuk­sen sanat kut­su­vat mei­tä löy­tä­mään rau­han, joka ei ole riip­pu­vai­nen olo­suh­teis­tam­me. Tämä rau­ha on syvem­pää kuin mikään maal­li­nen rau­ha, ja se voi täyt­tää sydä­mem­me myös kes­kel­lä elä­män myrs­ky­jä. Tämä rau­ha on meil­le annet­tu lah­ja­na, ja voim­me leväh­tää sen varassa.

Kati Kive­käs, Kii­min­gin seu­ra­kun­nan vs. diakoniatyöntekijä