Har­taus: Lam­paat tun­te­vat paimenen

Pau­li Niemelä.

Lam­pai­den kans­sa monia koke­nee­na ker­ron yhden tapahtuman.

Naa­pu­rin koi­ra oli karan­nut lam­ma­sai­tauk­seen. Omis­ta­ja oli saa­nut koi­ran kiin­ni ja tuli koi­ran kans­sa pihal­la vas­taan. Hän kysyi, miten­kä lam­pai­den kävi. Ker­roin läh­te­vä­ni tut­ki­maan asi­aa. Kul­jin laa­jan aitauk­sen perim­mäi­seen nurk­kaan. Lam­paat oli­vat hädis­sään ylit­tä­neet ison ojan. Las­kin ne, yksi karit­sa puuttui.

Lam­paat yrit­ti­vät tul­la ison ojan yli takai­sin, eivät uskal­ta­neet. Viit­toin joh­ta­val­le lam­paal­le, että täy­tyy ylit­tää iso oja kau­em­paa. Se ymmär­si ja se joh­dat­ti muut­kin ojan yli perässään.

Lam­paat tuli­vat aivan minun vie­reen, kiin­ni kuin tur­vaa hakien. Läh­dim­me tule­maan takai­sin. Nor­maa­lis­ti ne kul­ke­vat perä­ka­naa, nyt kiin­teä­nä viuh­ka­na sivul­la ja takana.

Tulim­me kesä­pai­kal­le. Yhtäk­kiä tapah­tui yllät­tä­vää. Lam­men hei­ni­kos­ta hyp­pä­si läpi­mär­kä karit­sa. Se oli juos­sut hei­nik­koon koi­raa pakoon. Kuu­len vie­lä­kin kor­vis­sa­ni karit­san mää­käi­syn, kun se pää­si emän­sä ja lau­man­sa luo. Sii­nä oli jota­kin kos­ket­ta­vaa, suur­ta iloa, helpotusta.

Vii­me sun­nun­tai­na vie­tet­tiin hyvän Pai­me­nen sun­nun­tai­ta. Jee­sus on hyvä Pai­men. Hän tun­tee lam­paan­sa ja lam­paat tun­te­vat hänen. Lam­mas tur­vau­tuu Pai­me­nen apuun ja hoi­toon. Sen hyvin­voin­ti on täy­sin riip­pu­vai­nen pai­me­nen hoi­dos­ta. Vaa­ran uha­tes­sa Pai­men uhrau­tuu lau­man puo­les­ta vaa­ran­taen jopa oman henkensä.

Lam­mas­ta pide­tään mones­ti tyh­mä­nä. Se ei pidä paik­kaan­sa. Lam­mas on yllät­tä­vän vii­sas ja äly­käs. Se on kyl­lä huo­no puo­lus­tau­tu­maan, sil­lä on vähän asei­ta puo­lus­tau­tua, sik­si­kin se tar­vit­see hyvän Pai­me­nen hoi­don. Täl­lai­sen Pai­me­nen hoi­dos­sa on hyvä ja tur­val­lis­ta elää ja vael­taa: ”Her­ra on minun pai­me­ne­ni, ei minul­ta mitään puu­tu”. Pai­men psal­min sanat mie­les­sä toi­vo­tan luki­jal­le valoi­saa alka­vaa kevättä!

Pau­li Nie­me­lä, Kii­min­gin kirk­ko­her­ra, lääninrovasti