Har­taus: Käy yrt­ti­tar­has­ta polku

Mat­ti Kinnunen.

Pää­siäi­sa­jan kau­neim­piin vir­siin kuu­luu sel­keäs­ti ”Käy yrt­ti­tar­has­ta pol­ku”. Pysäh­dym­me sen kos­ket­ta­van sano­man äärel­le. Jee­sus on tul­lut tus­kai­se­na rukoi­le­maan Get­se­ma­nen puu­tar­haan. Isän tah­dol­le kuu­liai­se­na hän rukoi­lee, että kaik­ki­val­ti­aan Juma­lan tah­to sai­si toteu­tua, vaik­ka tule­va näyt­tää inhi­mil­li­ses­ti mahdottomalta.

Juma­lan Hen­ki vii­toit­taa ras­kai­ta aske­lia pidät­tä­jien kou­riin. Tie on tus­kien polku.

Ras­kain tie kul­je­taan armon valos­sa.” Minä olen tie totuus ja elä­mä”: opet­ti Jee­sus jo aikai­sem­min. Hän näki mei­dän ihmis­ten kur­juu­den ja syn­tien tuo­man kuor­man. Kuo­le­maan kul­ke­mal­la hän kukis­ti kuo­le­man val­lan, sil­lä ylös­nouse­mus oli edes­sä­päin. Se tie vei vii­mein Taivaaseen.

Jee­sus oli täyn­nä rak­kaut­ta. Vain Juma­lan täy­del­li­nen rak­kaus Jee­suk­ses­sa voi sää­liä niin pal­jon, että kaik­ki maa­il­man syn­nit ote­taan pääl­le kan­net­ta­vak­si. Jee­sus sen teki. Hän toi meil­le elä­män. Tämä uusi elä­mä Kris­tuk­ses­sa vie mei­dät vii­mein Taivaaseen.

Me voim­me ope­tus­las­ten ja kah­den Marian tavoin rien­tää Gol­ga­tal­le kat­so­maan haa­voi­tet­tua Kris­tus­ta. Rau­ha ja loh­du­tus avau­tu­vat uskon kaut­ta. Usko kiin­nit­tyy val­ta­vaan rak­kau­teen ja rau­haan. Usko loh­dut­taa surun ja kär­si­myk­sen kes­kel­lä. Usko tähyi­lee jo ylös­nouse­muk­sen iloon ja rie­muun. Arka ja itses­sään heik­ko kul­ki­ja saa kokea, että Juma­lan val­ta­kun­ta on jo tääl­lä maan pääl­lä. Sen kaut­ta tie vie vii­mein Taivaaseen.

Tääl­lä ajas­sa saa jo tun­tea ylös­nouse­muk­sen rie­mua. Tai­vaan tie alkaa Tai­vas­ten val­ta­kun­nas­ta. Tai­vaan tiel­lä kes­kus­tel­laan ja ker­ro­taan uskon alka­jas­ta ja päät­tä­jäs­tä Jee­suk­ses­ta. Hänen armos­saan hoi­de­taan toi­nen tois­taan. Hänen voi­mas­taan kai­kuu uusi lau­lu kut­su­va­na myös eksy­neil­le kans­sa­kul­ki­joil­le. Kaik­ki on täytetty.

Tule iloit­se­maan täl­le tiel­le. Ker­ran kai­kuu täy­del­li­nen lau­lu Tai­vaas­sa, Jee­suk­sen seurassa.

Mat­ti Kin­nu­nen, kap­pa­lai­nen, Iin seurakunta