Klaus Kallioranta.
Ensi sunnuntaina on neljäs adventtisunnuntai. Joulu, Vapahtajamme syntymäjuhla, on aivan lähellä.
Evankeliumikirjan rukouksissa ensi sunnuntaille on yksi, joka on minua puhutellut erityisesti. Se kuuluu näin: ”Jeesus, meidän Herramme ja Vapahtajamme. Nyt, vuoden pimeimpänä aikana, me odotamme sinua ja sinun valoasi. Kiitos, että tulet kaikkialle sinne, missä on pelkoa ja surua, ja sinnekin, missä sinua ei osata edes odottaa. Kiitos, että sinä tuot mukanasi ilon. Sinua me ylistämme.” (Evankeliumikirja.)
Elämme todella vuoden pimeintä aikaa. Päivä on lyhimmillään ja valoton aika pisimmillään. Tämän kaamoksen lisäksi aika, jota elämme, on voinut luoda mieliimme kaamosta raskaine uutisineen. Monella tavalla tässä maailmassa valo on vähissä.
Silti joulu on tulossa tänäkin vuonna. Se saapuu monenlaisten puitteiden, ajatusten ja huoltenkin keskelle. Mutta se saapuu. Juhlimme hänen syntymäänsä, joka elämällään, ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan toi valon pimeään. Hän mursi synnin, kuoleman ja pahan vallan. Raamattu todistaa: ”Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle.” (Luuk. 1:78–79.)
Joulu on ennen kaikkea lasten juhla. Me aikuiset usein hukkaamme joulun ja joulumielen monenlaisten arjen pyyteiden sekaan. Mutta jos saamme näkökenttäämme lapsen silmät, voimme tulkita niiltä heijastuksen siitä valosta ja ilosta, jonka itse joulun lapsi toi maailmaan.
Lasteni kanssa olen kuunnellut ja laulanut koskettavaa joululaulua ”Lapsenkokoinen”. Siinä lauletaan: ”Taivas antoi meille lahjan lapsenkokoisen, / painan pääni poskellesi lapsi suloinen. / Annoit meille joulun ensimmäisen.” Toivotan sinulle ja läheisillesi, jokaiseen kotiin ja sydämeen, lapsenkokoista joulujuhlaa ja sen rauhaa.
Klaus Kallioranta, kappalainen, Kiimingin seurakunta