Har­taus: Itse­näi­syys­päi­vän jälkitunnelmissa

Pau­li Niemelä.

Vie­tim­me 104. itse­näi­syys­päi­vää pak­ka­sen pauk­kues­sa. Luon­to oli pukeu­tu­nee­na lumihuntuun.

Anka­ruu­des­saan luon­to näyt­täy­tyi lumoa­van kau­niil­ta. Se kuvaa osu­val­la taval­la tapaam­me viet­tää itse­näi­syys­päi­vää: kun­nioit­ta­vas­ti, kii­tol­li­suu­del­la ja yksin­ker­tai­sin menoin ilman rie­hak­kuut­ta. Samal­la luon­to muis­tut­ti, miten anka­ris­sa olo­suh­teis­sa on käy­ty monet itse­näi­syy­tem­me taistelut.

Se ker­too myös sii­tä, miten esi­van­hem­pam­me ovat sopeu­tu­neet näi­hin Poh­jo­lan karui­hin olo­suh­tei­siin, rai­van­neet pel­lot, vil­jel­leet, kalas­ta­neet ja saa­neet elan­non. Tosin näl­kä ja vihu­lai­nen ovat ahdis­tel­leet monet ker­rat ja koe­tel­leet tule­vai­suu­den uskoa. Suo­mi on meil­le paras maa. Olem­me saa­neet hie­non perinnön.

Itse­näi­syys­päi­vän juh­lin­nas­sa musii­kil­la on mer­kit­tä­vä osuus. Sibe­liuk­sen Fin­lan­di­aa tuli päi­vän aika­na kuun­nel­tua useam­paan ker­taan. Se on hie­no, vaik­ka aikoi­naan rei­lu 120 vuot­ta sit­ten Sibe­lius piti sitä ver­ra­ten vähä­pä­töi­se­nä sävel­lyk­se­nä. Ehkä sii­nä on vies­ti meil­le­kin, ettem­me aina ymmär­rä arvos­taa omia tai tois­ten töi­tä, mut­ta his­to­ria saat­taa nos­taa ne arvoon­sa. Sik­si raken­ta­kaam­me maa­tam­me omal­la pai­kal­lam­me uskollisesti.

Aika syn­nyt­tää aina uusia jako­lin­jo­ja ihmis­ten kes­kel­le. Pre­si­dent­ti Nii­nis­tö muis­tut­ti tär­keäs­tä huo­les­ta, ettei roko­tet­tu­jen ja rokot­ta­mat­to­mien vas­tak­kai­na­set­te­lua vie­täi­si hen­ki­lö­ta­sol­le. Asias­ta voim­me olla rei­lus­ti eri miel­tä, mut­ta ettem­me kävi­si kiin­ni henkilöön.

Tämä ase­tel­ma on herät­tä­nyt mei­tä poh­ti­maan samal­la yksi­lön ja yhtei­sön suh­det­ta. Raa­ma­tun maa­il­mas­sa kes­kiös­sä oli yhtei­sö, johon yksi­lö kuu­lui. Vii­me vuo­si­na ja vuo­si­kym­me­ni­nä yksi­lön oikeu­det ovat nous­seet enti­ses­tään. Voim­me jo kysyä, uhkaa­ko yksi­lön oikeu­det muren­taa yhtei­sen edun. Molem­mat ovat tär­kei­tä, mut­ta ne pitäi­si olla tasapainossa.

Itse­näi­syys­päi­vän jäl­ki­tun­nel­mis­sa, siu­nat­tua adven­tin aikaa toivottaen!

Pau­li Nie­me­lä, lääninrovasti