Har­taus: ”Hil­jen­nä, nyt rien­tos ihmislapsi”

Pau­li NIemelä.

Otsi­kon keho­tus tulee tutus­ta jou­lu­lau­lus­ta. Se kehot­taa myös kuu­le­maan ään­tä jou­lun kel­lo­jen. Jou­lu antaa meil­le mah­dol­li­suu­den hil­jen­tyä ja pysäh­tyä. Sii­hen meil­lä on eri­tyi­nen syy ja tar­ve. Elä­mä tun­tuu mones­ti lii­an kii­rei­sel­tä. Pitäi­si ehtiä niin moneen. Valin­nan mah­dol­li­suuk­sia on pal­jon ja meil­lä on usein vai­kea päät­tää, mikä on asioi­den tär­keys­jär­jes­tys. Tun­ne­tus­ti tär­keil­le asioil­le on kui­ten­kin aina aikaa.

Hil­jen­ty­mi­seen ja pysäh­ty­mi­seen on tar­vet­ta sik­si­kin, että eläm­me jat­ku­vas­sa info-ähkys­sä. Kän­nyk­kään ja digi ‑lait­teil­lem­me tul­vii tie­toa kai­kis­ta maa­il­man tapah­tu­mis­ta. On sotaa, ter­ro­ri­aa, luon­non­ka­ta­stro­fe­ja, on pie­niä ja suu­ria tapah­tu­mia, jot­ka hel­pos­ti kuor­mit­ta­vat mei­tä. Pie­ni pää ei pysy peräs­sä, jos suurikaan.

Kaik­ki nämä näky­vät sii­nä, että yhä useam­pi meis­tä nuk­kuu huo­nos­ti. Asian­tun­ti­jat roh­kai­se­vat rajoit­ta­maan algo­rit­mien ohjaa­maa ruu­tuai­kaa ja tätä tie­to­tul­van seu­raa­mis­ta. Moni meis­tä poh­tii sitä­kin, pitäi­si­kö nämä digi-vem­pai­met heit­tää koko­naan syr­jään. Häviäi­sin­kö sii­nä lopul­ta mitään olen­nais­ta? On-off ‑rat­kai­su voi­si olla hel­pom­pi, sil­lä itse päät­tä­mis­täm­me hyvis­tä lupauk­sis­ta huo­li­mat­ta, somen ja ruu­tua­jan rajoit­ta­mi­nen on voi­nut jää­dä haaveeksi.

Jou­lun tar­joa­man hil­jen­ty­mi­sen ja pysäh­ty­mi­sen aika­na voim­me kuul­la ja kuu­los­tel­la oman elä­män sydä­nää­niä. Voim­me etsiä ja löy­tää sitä, mikä on elä­mäs­sä hyvää ja kes­tä­vää. Voim­me etsiä sitä, mikä on ihmi­syy­des­sä jaloin­ta kuten rak­kaut­ta, ystä­vyyt­tä, pal­ve­lua. Jos tah­dot itsel­le­si jou­lu­miel­tä, muis­ta lähei­siä­si, auta ja pal­ve­le. Ne voi­vat olla aivan arki­sia ja yksin­ker­tai­sia asioita.

Jou­luun hil­jen­ty­mi­nen ja pysäh­ty­mi­nen ei ole vält­tä­mät­tä help­po ras­ti, sil­lä se voi nos­taa esiin asioi­ta, joi­ta olem­me paen­neet ja pii­lot­ta­neet. Hil­jai­suus voi tun­tua sik­si pelot­ta­val­ta­kin. Mut­ta jou­lun­sa­no­ma on tar­koi­tet­tu eri­tyi­ses­ti sinul­le. Pysäh­dy ja hil­jen­ny sei­men ääreen. Jou­lun lap­si syn­tyi vähäi­sim­pään paik­kaan juu­ri sik­si, että sinä löy­täi­sit hänes­sä jou­lun rau­han ja ilon. Usko syn­tyy kuu­le­mi­ses­ta. Jou­lu­ne­van­ke­liu­mi tar­jo­aa pari­kin samais­tu­mis­koh­det­ta. Muis­ta vähäi­siä pai­me­nia, jot­ka kuu­li­vat ilo­sa­no­man ja läh­ti­vät sei­men äärel­le kat­so­maan las­ta, joka oli kapa­loi­tu­na sei­mes­sä. Muis­ta Maria-äitiä, joka ”kät­ki sydä­meen­sä kai­ken, mitä oli tapah­tu­nut, ja tut­kis­te­li sitä.”

Kii­tän Ran­ta­poh­jaa seu­ra­kun­tien asioi­den esil­lä pitä­mi­ses­tä kulu­van vuo­den aika­na ja samal­la toi­vo­tan jokai­sel­le rau­hal­lis­ta ja Juma­lan siu­naa­maa joulunaikaa!

Pau­li Nie­me­lä, Kii­min­gin seu­ra­kun­nan kirkkoherra