Har­taus: Elä­män suolattomuus

Suo­la, tuo pie­ni, mut­ta vält­tä­mä­tön aine elämässämme.

Jaak­ko Tuisku.

Suo­laan on liit­ty­nyt kaut­ta aikain val­ta­vas­ti tapo­ja ja usko­muk­sia. Mikä­li suo­laa kaa­tui pöy­däl­le, seu­ra­si huo­noa onnea. Rans­kas­sa oli men­nei­nä vuo­si­sa­toi­na tapa­na, että sul­ha­nen aste­li alt­ta­ril­le suo­laa tas­kus­saan. Suo­laan liit­tyy myös val­ta­vas­ti his­to­ri­aa. Moni tie, sata­ma ja kaup­pa­reit­ti syn­tyi alun perin tar­pees­ta kul­jet­taa suolaa.

Suo­la on ollut ja on tär­keä aine. Suo­lal­la on ollut arjes­sa aina­kin kak­si tär­ke­ää teh­tä­vää: maus­taa ja säilyttää.

Te olet­te maan suo­la. Näin Jee­sus sanoi ker­ran ope­tus­lap­sil­leen. Näin Jee­sus sanoo meil­le tänään­kin. Suo­la on mer­ki­ty­syh­teys johon­kin hyvin syvään.

Tun­tuu­ko elä­mä jos­kus sil­tä, että se on pakon­omais­ta puur­ta­mis­ta? Olo on ilo­ton. Mikään ei oikein syty­tä. Arki tun­tuu kuin puu­rol­ta ilman suolaa.

Me jokai­nen haem­me elä­määm­me suo­laa. Sitä, mil­lä se mais­tui­si hyväl­tä ja arvok­kaal­ta, elä­mi­sen arvoi­sel­ta. Elä­män suo­lat­to­muus ei ole sama asia kuin vaik­ka­pa huo­nos­ti nukut­tu yö. Sil­loin­kin monet asiat voi­vat tun­tua hyväl­tä ja vir­kis­tä­vil­tä, vaik­ka väsyt­tää armot­to­mas­ti. Elä­män suo­lat­to­muus on pal­jon syvem­pää. Se on elä­män koke­mis­ta merkityksettömänä.

Elä­män suo­la on jotain, mikä kiin­nit­tyy unel­miim­me, toi­vei­siim­me. Se on kykyä tun­tea, ais­tia, kokea. Elä­män suo­la on rak­kaut­ta ja intohimoa.

Ja nyt Jee­sus sanoo meil­le, te olet­te maan suo­la. Mei­dän teh­tä­vä kris­tit­tyi­nä on olla maan suo­la. Mei­dän teh­tä­vä­näm­me on saa­da Juma­lan lupauk­set mais­tu­maan ihmis­ten taval­li­ses­sa arjes­sa. Olla tuo­mas­sa ihmis­ten elä­mään makua.

Suo­la herät­tää janon. Me olem­me siis myös janon herät­tä­jiä. Toi­nen tois­tem­me rakas­ta­mi­nen, rukous tois­ten puo­les­ta, armon ja anteek­si anta­mi­sen läh­teel­le opas­ta­mi­nen, on evan­ke­liu­min janon herät­tä­mis­tä. Olla suo­la­na maa­il­mas­sa, on olla herät­tä­mäs­sä ihmi­siä enem­pään. On jotain enem­män. Elä­mäs­sä on myös sen syvät ja pyhät ulottuvuudet.

Elä­mä on Juma­lan anta­ma lah­ja. Luot­ta­mus ja usko Juma­laan, antaa elä­mään sen suo­lan. Se antaa roh­keut­ta – minua ei pelo­ta, kun sinä Juma­la olet kans­sa­ni. Se antaa toi­voa – elä­män pimeys ei huku­ta minua, kos­ka sinul­le Juma­la saan uskoa huo­le­ni ja mur­hee­ni. Se antaa iloa – tun­nen elä­mäs­sä­ni siu­nauk­se­si ja johdatuksesi.

Jaak­ko Tuis­ku, kirk­ko­her­ra
Hau­ki­pu­taan seu­ra­kunta