Har­taus: Älkää ero­tel­ko ihmisiä

Juha­ni Lavanko.

Kuusi­kym­men­tä­lu­vun län­ne­ne­lo­ku­va Hyvät, pahat ja rumat lajit­te­lee ihmi­set kar­keal­la taval­la, kari­ka­tyy­rin omai­ses­ti. Onko ihmi­se­lo tosi elä­mäs­sä sivis­ty­neem­pää kuin val­ko­kan­kaal­la? Johan­nek­sen evan­ke­liu­miin on tal­len­net­tu maa­her­ra Pila­tuk­sen pal­jon puhu­vat sanat. Ne osoit­ta­vat hänen eteen­sä tuo­mit­ta­vak­si tuo­tuun Jee­suk­seen. ”Kat­so: ihmi­nen!” (Joh. 19:5). Tänä­kin päi­vä­nä syyt­tö­miä tuo­mi­taan ihmis­ten mie­li­val­lan tähden.

Syyt epä­oi­keu­den­mu­kai­seen tuo­mioon ovat monet. Vää­rä mie­li­pi­de, vää­rä uskon­to, vää­rä poliit­ti­nen näke­mys, vää­rä ihon­vä­ri, vihol­li­nen syys­tä tai toisesta.

Evan­ke­liu­meis­sa on kuvauk­sia eri tavoin ja eri syis­tä hyl­jek­si­tyis­tä ihmi­sis­tä. He hakeu­tu­vat Jee­suk­sen seu­raan. Heil­lä on Vapah­ta­jan seu­ras­sa mer­kil­li­sel­lä taval­la hyvä ja help­po olla. Ilma­pii­ri on suvait­se­va, vapaut­ta­va ja eri­lai­suu­den hyväksyvä.

Opim­me­ko me jota­kin oleel­lis­ta näis­tä antii­kin ajan ker­to­muk­sis­ta? Syy­tä oli­si. Me ihmi­set emme aina ole herk­kiä armah­ta­maan nii­tä, jot­ka Juma­la armahtaa.

Tuo­mio­sun­nun­tai päät­tää kirk­ko­vuo­den. Tuo­mio kuu­los­taa monen kor­vaan ikä­väl­tä ja syn­käl­tä. Sitä se usein onkin. Tuo­mio on synk­kä ja ikä­vä. Kun on kysy­mys vii­mei­ses­tä, siis lopul­li­ses­ta tuo­mios­ta, ajat­te­len kui­ten­kin toi­sin. Tie­toi­suus sii­tä, että oikeus ja oikeu­den­mu­kai­suus lopul­ta voit­ta­vat, avaa toi­von näkö­alat. Vii­mei­nen sana ei ole ihmis­ten mie­li­val­lal­la. Lopul­li­sen tuo­mion lausuu Kris­tus. Hän on lah­jo­ma­ton. Hän on ehdot­to­man oikeu­den­mu­kai­nen tuomari.

”Hen­ki­löön ei pidä kat­soa”. ”Älkää ero­tel­ko ihmi­siä”. Nämä ovat Uuden tes­ta­men­tin, tar­kem­min Jaa­ko­bin kir­jeen toi­sen luvun sitaat­te­ja. Jäl­kim­mäi­nen lai­naus on vuo­den 1992 Uuden tes­ta­men­tin suo­men­nos. ”Jos te erot­te­let­te ihmi­siä, te teet­te syn­tiä” (Jaak. 2:9). ”Hen­ki­löön ei pidä kat­soa” on vuo­den 1938 suomennos.

Siel­lä mis­sä tämä Uuden tes­ta­men­tin punai­nen lan­ka on sisäis­tet­ty, val­lit­see rak­kau­del­li­nen toi­ses­ta ihmi­ses­tä välit­tä­mi­sen ilmas­to. Uudes­sa tes­ta­men­tis­sa on mon­ta punais­ta lan­kaa. Syn­ti­sen armah­ta­mi­nen yksin Kris­tuk­sen täh­den on toi­nen kes­kei­nen punai­nen lanka.

Sinun syn­ti­si on annet­tu anteek­si, on armah­ta­va, taa­kois­ta vapaut­ta­va tuo­mio. Se lausu­taan sinul­le sinun täh­te­si, mut­ta myös lähim­mäi­se­si tähden.

Sinun täh­te­si, mut­ta aina myös sik­si, että sinul­la oli­si voi­ma armah­taa lähimmäistäsi.

Siel­lä mis­sä armah­dam­me toi­siam­me, saa sijaa vapau­den, suvait­se­vai­suu­den ja hyväk­sy­mi­sen ilmasto.

Juma­lan rak­kau­den lii­ke on lii­ket­tä ylhääl­tä alas. Rak­kau­den lii­ke ylhääl­tä alas syn­nyt­tää ihmis­ten välis­tä rak­kaut­ta tosi elä­mäs­sä, täs­sä todel­li­suu­des­sa, lähel­lä ja kaukana.

Juha­ni Lavan­ko, Iin vs. kirkkoherra