Tapio Räi­sä­nen täyt­ti 75 vuotta

Tapio Räisänen kotinsa terassilla. Kuva: Suvi Rissanen.Tapio Räisänen kotinsa terassilla. Kuva: Suvi Rissanen.

Mari­ta ja Tapio tapa­si­vat aikoi­naan oulu­lai­ses­sa ark­ki­teh­ti­toi­mis­tos­sa, jos­sa Mari­ta työs­ken­te­li piir­tä­jä­nä. Yhdes­sä on hyvä pyö­räil­lä ja sau­va­kä­vel­lä. Kuva: Suvi Rissanen

Tapio ja Mari­ta Räi­sä­nen viet­tä­vät ansait­tu­ja elä­ke­päi­viä Hau­ki­pu­taan Kel­los­sa. Vii­me syk­sy­nä juh­laan oli aihet­ta, kun 50 vuot­ta yhteis­tä tai­val­ta tuli täy­teen. Nyt tou­ko­kuus­sa juh­lan aihee­na oli­vat Tapion syn­ty­mä­päi­vät vii­me viikolla.

Mäki­hyp­pyä seu­ran­neet muis­ta­vat hänet eri­tyi­ses­ti sii­tä, että hän oli ensim­mäi­sen suo­ma­lai­nen, joka voit­ti suur­mäen maa­il­man­mes­ta­ruu­den. Taus­tal­la oli vuo­sien työ ja Tai­val­kos­ken Tyrä­vaa­ras­sa löy­ty­nyt innos­tus lajia kohtaan.

Isä piti lap­suu­den­ko­dis­sa kylä­kaup­paa ja äiti hoi­ti pos­tia. Lap­sia oli yhteen­sä vii­si. Kol­me poi­kaa ja kak­si tyttöä.

Miten kiin­nos­tus mäki­hyp­pyä koh­taan syn­tyi, sii­tä hän ei ole var­ma. Per­hees­sä kukaan ei har­ras­ta­nut eri­tyi­ses­ti urheilua.

– Tele­vi­sio­ta ei ollut, mut­ta kyl­lä minä radios­ta kuun­te­lin urhei­lu­ki­so­ja ja mäki­hyp­pää­jien kuvia oli lehdissä.

Lajiin syt­ty­nyt into oli niin kova, että hyp­pää­mään piti pääs­tä kei­nol­la mil­lä hyvän­sä. Koti­ta­lon taka­na oli van­ha navet­ta ja sen taka­na suu­ri lan­ta­ka­sa. Sin­ne Räi­sä­nen raken­si ensim­mäi­sen har­joit­te­lu­pai­kan mäki­hyp­pyä var­ten jo vii­si­vuo­ti­aa­na. Suk­siu­rat läh­ti­vät pii­pun juu­rel­ta. Lau­to­jen avul­la pääs­tiin hyp­pää­mään kat­toa pit­kin, lan­ta­ka­sal­ta pon­nis­taen. Katol­le oli pääs­tä­vä joka päivä.

Unel­mis­sa oli tie­ten­kin oikeat mäki­hyp­py­suk­set. Leh­des­sä Tapio oli näh­nyt mai­nok­sen Poi­ka­kar­hu ‑suk­sis­ta. Hän tila­si ne salaa äidin nimellä.

– Äiti kysyi, että mit­käs ne nämä ovat ja ehdot­ti, että ei ker­ro­ta isäl­le ja lähe­te­tään suk­set takai­sin. Nyt nau­rat­taa, mut­ta sil­loin itketti.

Lähin oikea hyp­py­ri­mä­ki sijait­si kir­kon­ky­läl­lä 30 kilo­met­rin pääs­sä ja sin­ne oli päästävä

– Jenk­ki­kas­si ja Tai­val­kos­ki! Sii­nä oli­vat ehto­ni kes­ki­kou­luun lähtemiselle.

Kou­lun jäl­keen ensim­mäi­nen osoi­te oli aina mäki, sil­lä syö­mään ehti myöhemminkin.

Sii­tä läh­tien Räi­sä­nen on kul­ke­nut elä­mäs­sään aina mäki­hyp­py edel­lä. Opis­ke­lu ja työ­paik­ka­kun­nat on valit­tu aina sen mukaan, mil­lai­nen mäki­hyp­py­paik­ka on ollut tarjolla.

– Kes­ki­kou­lun jäl­keen huo­ma­sin, että Lah­des­sa voi­si opis­kel­la raken­nus­piir­tä­jäk­si. Kun nousin ensi ker­taa Lah­den mäel­le, ajat­te­lin että onnek­si minun ei tar­vit­se hypä­tä tuos­ta suu­rim­mas­ta, mut­ta ei men­nyt kau­aa­kaan, kun olin jo siellä.

Val­mis­tu­mi­sen jäl­keen seu­ra­si paluu het­kek­si Tai­val­kos­kel­le, siel­tä löy­tyi jo 50 met­rin mäki.

– Kat­se­lin ihail­len Oulun poi­kia, jot­ka kävi­vät kisois­sa ja har­joit­te­le­mas­sa. Halusin mukaan samaan har­joi­tus­po­ruk­kaan ja niin­pä hain töi­tä Oulusta.

Paik­ka insi­nöö­ri­toi­mis­tos­ta jär­jes­tyi heti ensi yrit­tä­mäl­lä. Tuo­hon aikaan oulu­lai­set har­joit­te­li­vat uima­hal­lin taka­na 25 met­rin mäes­sä. Kak­si ker­taa kuus­sa har­joi­tel­tiin Tai­val­kos­kel­la. Kisois­sa käy­mi­nen alkoi tuol­loin tosis­saan. Armei­ja toi lisää mah­dol­li­suuk­sia har­joit­te­luun. Räi­sä­nen haki ja pää­si Kajaa­niin armei­jan tal­vi­la­jien urhei­lu­komp­pa­ni­aan. Armei­jan jäl­keen hän pala­si het­kek­si Ouluun.

Veri veti kui­ten­kin edel­leen isom­piin mäkiin ja kil­pai­lui­hin. Niin­pä hän haki Kajaa­niin opis­ke­le­maan raken­nus­mes­ta­rik­si. Har­joit­te­lu jat­kui 60 met­rin mäes­sä ja Vuo­ka­tis­sa. Kajaa­nin vuo­siin liit­ty­vät uran mie­len­kiin­toi­sim­mat kään­teet ja saa­vu­tuk­set. Tuol­loin hän edus­ti Kai­nuun hiih­to­seu­raa. Kisa- ja har­joi­tus­mat­ko­ja ker­tyi vuo­sien myö­tä yhteen­sä 50 maasta.

– Hiih­to­lii­tol­la oli sii­hen aikaan rahat lopus­sa niin kuin nyt­kin. Ensim­mäi­sen ker­ran sain hiih­to­lii­tol­ta kut­sun maa­jouk­ku­ee­seen 1975. Kui­ten­kin sil­lä ehdol­la, että mak­san itse matkani.

Mer­kit­tä­väk­si tuek­si tuol­loin muo­dos­tui toi­min­nan­joh­ta­ja Vil­jo Nie­mi­nen Kai­nuun piiristä.

– Har­joit­te­le sinä vaan! Minä hom­maan rahat ja pää­set kisoi­hin, Nie­mi­nen lupa­si. Hän kier­si kaup­pa­liik­keis­sä spon­so­rei­ta etsi­mäs­sä ja niin pääs­tiin kisoihin.

Sama kuvio tois­tui, kun kut­su tuli Kes­ki-Euroo­pan mäki­vii­koil­le. Hiih­to­liit­to esit­ti Räi­säs­tä myös Suo­men olym­pia­jouk­ku­ee­seen 1976 hyvien näyt­tö­jen vuok­si. Työ­väe­nur­hei­li­joil­la ollut kiin­tiö esti mukaan pää­syn. Saman vuo­den kevää­nä 1976 Tapio hyp­pä­si suur­mäen Suo­men mes­ta­rik­si Rukal­la. Rukal­la tuli voit­to myös 1977.

Kai­nuun vuo­sien aika­na per­he kas­voi mäki­hyp­py­uran rin­nal­la kol­mel­la lap­sel­la. Kai­nuus­sa vie­räh­ti lopul­ta 20 vuot­ta. Vii­mei­si­nä vuo­si­na mukaan tuli myös Kai­nuun hiih­to­seu­ran mäki­hyp­pää­jien val­men­ta­mi­nen. Pojis­ta nel­jä pää­si kil­pai­le­maan maajoukkueessa.

Oman aktii­viu­ran­sa Räi­sä­nen lopet­ti 1980. Myö­hem­min koko per­he muut­ti Tai­val­kos­kel­le ja alkoi toi­nen, 30 vuot­ta kes­tä­nyt ura Tai­val­kos­ken mäki­kil­pai­lu­jen joh­ta­ja­na sekä mat­kai­lua­lan yrittäjänä.

Kun Tapio ja Mari­ta muu­ta­ma vuo­si sit­ten jäi­vät eläk­keel­le, muut­ti­vat he Hau­ki­pu­taal­le. Ensim­mäis­tä ker­taa mäki­hyp­py ei mää­ri­tel­lyt kodin paikkaa.

– Meil­lä on tääl­lä kaik­kein tär­keim­mät eli lap­set ja lap­sen­lap­set. Ollaan toi­nen tois­tem­me tur­va­verk­ko puo­lin ja toisin.

Nuo­ren pol­ven elä­män seu­raa­mi­nen ja tuke­mi­nen tuo­vat iloa ja eloa elämään.

Tai­val­kos­ken vuo­si­na lap­sen­lap­si innos­tui mäki­hy­pys­tä yhdes­sä kave­rin­sa kans­sa. Lap­sen­lap­si Peter Räi­sä­nen ja jouk­kue­ka­ve­ri Eeme­li Kurt­ti­la läh­ti­vät Kuo­pioon urhei­lu­lu­kioon mäki­hy­pyn perässä.

– Siel­lä on parem­mat har­joi­tus­mah­dol­li­suu­det ja maa­jouk­kue­val­men­ta­jat ovat myös siel­lä, Räi­sä­nen tote­aa iloisena.

Vii­me vuon­na Ete­lä-Koreas­sa jär­jes­tet­tiin nuor­ten tal­vio­lym­pia­lai­set. Suo­mi voit­ti olym­pia kul­taa yhdis­te­tyn seka­kil­pai­lus­sa. Molem­mat pojat oli­vat samas­sa jouk­ku­ees­sa. Nuor­ten Poh­jois­mai­den yhdis­te­tyn mes­ta­ruus­ki­sois­ta Peter Räi­sä­nen toi kotiin pronssimitalin.

Tapio Räi­sä­nen

s.10.5.1949 Tai­val­kos­ki

Per­he: Puo­li­so Mari­ta ja kol­me las­ta sekä kol­me lastenlasta.

Kou­lu­tus: Raken­nus­piir­tä­jä ja rakennusmestari.

Työ­uraa: Raken­nus­val­vo­ja Kajaa­nin kau­pun­ki. Mäki­kil­pai­lu­jen joh­ta­ja ja mat­kai­lua­lan yrit­tä­jä, Taivalkoski.

Urhei­lu-uraa:

- 1964 ensim­mäi­set kil­pai­lut ja kilpailumatkat

- 1970 ensim­mäi­set SM-kisat

- 1973 Kil­pai­lu­kier­tue Yhdys­val­lois­sa Sep­po Hyvö­sen ja Mart­ti Nie­men kanssa

- 1976 SM-Kul­taa, Rukan lentomäki

- 1977 SM-kul­taa, Rukan lentomäki

- 1978 MM-Kul­taa, Lah­den Suurmäki

- 1978 Kul­taa-Muo­vi­mä­ki Sak­san Berchtesgaden

- 1980 Kul­taa-Sap­po­ron suur­mä­ki Japani

Teh­nyt aktii­vi­ses­ti val­men­nus­työ­tä 70-luvul­ta läh­tien. Tapio Räi­sä­sen elä­mä­ker­ta­kir­ja Minä Tap­sa 2018.toim. Juha­ni Esko­la. Suo­men Ope­tus­mi­nis­te­riö myön­si Räi­sä­sel­le 26.2.1997 Suo­men lii­kun­ta­kult­tuu­rin ja urhei­lun ansio­ris­tin. Suo­men ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö myön­si hänel­le Pro Urhei­lu pal­kin­non 19.12.2012 tun­nus­tuk­se­na mer­kit­tä­väs­tä urheilu-urasta.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.