Kou­lu­lai­set naut­ti­vat jää­päi­väs­tä ja hoi­jak­ka­pe­rin­tees­tä Kiviniemessä

Yksi var­mas­ti maan van­him­mis­ta hoi­ja­kois­ta oli jäl­leen kovas­sa käy­tös­sä vii­me vii­kon per­jan­tai­na, kun Kel­lon kou­lun Kivi­nie­men yksi­kön oppi­laat naut­ti­vat meren jääl­lä jär­jes­te­tys­tä kou­lun yhtei­ses­tä jää­päi­väs­tä. Hoi­jak­ka on ilah­dut­ta­nut Kivi­nie­men ran­nas­sa ulkoi­li­joi­ta jo nel­jä­kym­men­tä vuotta.

– Oli­si­ko täs­sä jo aines­ta Guin­ne­sin ennä­tyk­seen? Olen kuul­lut, että Kuusa­mos­sa oli­si ollut hoi­jak­ka samas­sa pai­kas­sa 15 vuot­ta, mut­ta en ole kuul­lut näin van­has­ta perin­tees­tä, Hoi­ja­kan nel­jän vuo­si­kym­me­nen ajan jääl­le raken­ta­nut Paa­vo Veh­ka­pe­rä naurahti.

Raken­net­tu­aan kotin­sa Kivi­nie­men ran­nan välit­tö­mään lähei­syy­teen 42 vuot­ta sit­ten, Veh­ka­pe­rä päät­ti raken­taa myös hoi­ja­kan pojil­leen. Ikku­nas­ta oli hyvä tii­rail­la jäl­ki­kas­vua ja pian hoi­jak­kaa alkoi­vat käyt­tää alu­een muut­kin lap­set peräs­sään kou­lu­lai­set ja päi­vä­ko­din lapset.

– Hoi­jak­kaa käy­dään pyö­rit­tä­mäs­sä jo aina­kin toi­ses­sa ellei kol­man­nes­sa pol­ves­sa, Veh­ka­pe­rä kertoi.

Kel­lon kou­lun Kivi­nie­men yksi­kön oppi­lai­ta riit­ti per­jan­tai­na jonok­si asti eikä vauh­din anta­jis­ta­kaan ollut pulaa, kun hoi­jak­ka pyö­ri tau­koa­mat­ta. Veh­ka­pe­rä ker­toi hoi­ja­kan pro­fii­lin ja raken­nus­ta­van pysy­neen vuo­sien aika­na saman­lai­se­na. Kelk­ka on raken­net­tu lyhen­net­tyyn lumi­lau­taan, jon­ka pääl­le on koot­tu alus­ta kiinnipitoköysineen.

– Ajat­te­lin, että jos pidän kel­kan mata­la­na niin sii­tä ei ole pit­kä mat­ka muk­sah­taa maa­han, Veh­ka­pe­rä lisäsi.

Hoi­ja­kan alku­pe­räi­nen kivi­nie­me­läi­nen pys­tyt­tää, kun pak­kas­ta on muu­ta­ma aste ja jää kantaa.

– Kat­son sää­tie­dot­tees­ta, että seu­raa­vi­na päi­vi­nä oli­si sit­ten 15–20 astet­ta pak­kas­ta, jot­ta poh­jaan asti mene­vä tuki­var­si var­mas­ti jää­tyy sijoil­leen, Veh­ka­pe­rä jatkoi.

Hoi­jak­ka vaa­tii myös huol­to­toi­mia kor­kean käyt­tö­as­teen vuok­si. Veh­ka­pe­rä on kui­ten­kin iloi­nen, että hoi­jak­kaan on koh­dis­tu­nut vain vähän ilki­val­taa. Yleen­sä kor­jauk­seen tai vaih­toon menee koi­vus­ta teh­ty työn­tö­ai­sa, joka on kat­ken­nut sen pääl­lä voi­mis­te­le­mi­sen vuoksi.

– Jos­kus olen käy­nyt pors­tual­la huu­ta­mas­sa, että nyt lap­set vähän rau­hal­li­sem­min sen hoi­ja­kan kans­sa, Veh­ka­pe­rä nauroi.

Veh­ka­pe­räs­tä on muka­va pys­tyä tar­joa­maan oman kylän ulkoi­li­joil­le vuo­sit­tain hoi­ja­kan kyy­dit. Hän kehot­taa­kin kaik­kia naut­ti­maan meren jääl­lä ulkoi­lus­ta ja tote­aa vuo­si­kym­me­niä jääl­lä kul­ke­nee­na, että aina­kin maa­lis­kuun lop­puun saak­ka jääl­lä on tur­val­lis­ta liik­kua. Veh­ka­pe­rä lisä­si ettei Kivi­nie­men uima­ran­nan edus­tal­la ole nimek­si­kään vir­taus­ta toi­sin kuin Suden­väy­läl­lä, mikä mah­dol­lis­taa tur­val­li­sen kul­ke­mi­sen jäällä.

– On hie­noa, että kou­lu­lai­set pää­se­vät naut­ti­maan ulkoi­lus­ta näin lähel­lä mer­ta. Sitä en osaa vie­lä sanoa, kuin­ka kau­an aion hoi­ja­kan raken­ta­mis­ta jat­kaa, mut­ta lap­sil­le ja las­ten­lap­sil­le se on ollut tär­keä teh­dä joka vuo­si, Veh­ka­pe­rä hymyili.

Kel­lon kou­lun apu­lais­reh­to­ri Mik­ko Rah­ko­la ker­toi oppi­lai­den innos­tu­neen tänä vuon­na eri­tyi­ses­ti pilk­ki­mi­ses­tä. Rah­ko­la kävi edel­li­sil­ta­na teke­mäs­sä val­miik­si muu­ta­mia rei­kiä, jot­ta aikaa ei kului­si jää­päi­väs­sä kairaamiseen.

– Jää­tä oli pai­koin noin 70 sent­ti­met­riä, eli pak­su jää oli­si oppi­lail­le ras­kas­ta kai­ra­ta. Kai­raus­ta saa toki kokeil­la, Rah­ko­la hymyili.

Aamu­päi­väl­lä jääl­lä olleet 1.- ja 6.luokkalaiset sai­vat saa­liik­seen kym­men­kun­ta ahven­ta. Kivi­nie­men yksi­kön oma meri­vaa­ri Veh­ka­pe­rä tote­si­kin ahve­nien ole­van hyvin syön­nil­lä aamusel­la. Oppi­laat kävi­vät vuo­rol­laan kou­lul­la syö­mäs­sä ja ilta­päi­väk­si jääl­le pää­si­vät kou­lun muut luo­kat. Rah­ko­la ker­toi­kin oppi­lai­den yhteis­työn suju­neen hyvin ja van­hem­mat oppi­laat otta­vat nuo­rem­mat hyvin huo­mioon. Pilk­ki­mi­sen lisäk­si jääl­lä pelat­tiin han­ki­fu­tis­ta, hip­paa ja mui­ta leik­ke­jä sekä nau­tit­tiin hoi­ja­kan lisäk­si eväistä.

– Pilk­ki­nen oli paras­ta, hoi­jak­ka­jo­nos­ta kuului.

– Hoi­jak­ka oli haus­ka, mut­ta eväi­den syö­mi­nen oli kai­kis­ta paras­ta, samas­ta jonos­ta kuului.

Vii­me elo­kuus­ta läh­tien Kel­los­sa työs­ken­nel­lyt ja Kivi­nie­mes­sä itse­kin asu­va Rah­ko­la oli tyy­ty­väi­nen aurin­koi­seen keliin, sil­lä vii­me vuon­na tapah­tu­ma piti perua sään vuok­si. Hän ker­toi kou­lun opet­ta­jien jär­jes­tä­vän mie­lel­lään ulkoi­lu­ta­pah­tu­man oppi­lail­le, vaik­ka se aikaa ja jär­jes­te­ly­jä vaatiikin.

– Kivi­nie­men ran­ta-aluet­ta ja meren jää­tä hyö­dyn­ne­tään muu­ten­kin Kivi­nie­men yksi­kös­sä pal­jon ope­tuk­ses­sa, Rah­ko­la lisäsi.