Kivi­nie­men Meri­pe­las­tusyh­dis­tys on aut­ta­nut merel­lä jo yli 40 vuotta

Vuon­na 1980 perus­tet­tu Kivi­nie­men Meri­pe­las­tusyh­dis­tys toi­mii täy­sin vapaa­eh­tois­voi­min ja häly­tys­mie­his­töön kuu­luu noin 30 aktii­vis­ta jäsen­tä. Yhdis­tys on yksi Suo­men Meri­pe­las­tus­seu­ran pai­kal­li­syh­dis­tyk­sis­tä ja tuki­koh­ta heil­lä on Kivi­nie­men sata­mas­sa. Yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja­na pari kuu­kaut­ta toi­mi­nut Jyr­ki Stra­nius ker­too häly­tys­mie­his­tön mää­rän ole­van hyvä, sil­lä pys­tyäk­seen toi­mi­maan kun­nol­la, he tar­vit­se­vat niin pääl­li­köi­tä, perä­mie­hiä ja kan­si­mie­hiä kuin harjoittelijoitakin.

– Meil­lä on todel­la aktii­vi­nen häly­tys­mie­his­tö. Vaik­ka vas­te­ai­kam­me on puo­li tun­tia, yleen­sä tääl­lä ollaan häly­tyk­sen jäl­keen muu­ta­mis­sa minuu­teis­sa, Stra­nius kertoo.

Meri­pe­las­tusyh­dis­tyk­sen toi­mi­taan voi läh­teä mukaan kuka tahan­sa perus­kun­toi­nen ja uima­tai­toi­nen hen­ki­lö. Olo­suh­teet voi­vat olla välil­lä merel­lä raju­ja­kin ja sik­si on hyvä olla perus­kun­to kun­nos­sa. Stra­nius ja yhdis­tyk­sen vara­pu­heen­joh­ta­ja sekä yksi pelas­tusa­lus­pääl­li­köis­tä Timo Riut­ta tote­si­vat, että yhdis­tyk­sen yksi hie­noim­mis­ta puo­lis­ta on se, että aina voi tul­la takai­sin mukaan toimintaan.

– Välil­lä poruk­ka käy armei­jas­sa tai muut­taa töi­den tai opis­ke­lui­den peräs­sä muu­al­le, mut­ta sit­ten voi aina pala­ta takai­sin. Niin kävi myös itsel­le­ni. Se ker­too myös har­ras­tuk­sen mie­lek­kyy­des­tä, jos sen pariin palaa aina takai­sin, Stra­nius kertoo.

Nai­sia toi­min­nas­sa on muka­na koko ajan enem­män ja täl­lä het­kel­lä häly­tys­mie­his­töön kuu­luu vii­ti­sen nais­ta ja yksi on tulos­sa lisää. Riut­ta sanoo­kin, ettei har­ras­tus ole vain mie­hil­le suun­nat­tua veneen ras­saus­ta vaan toi­min­nas­sa riit­tää teke­mis­tä ja mie­len­kiin­non koh­tei­ta kyl­lä kai­kil­le. Kivi­nie­men pai­kal­li­syh­dis­tyk­ses­sä onkin muka­na har­ras­ta­jia lää­kä­reis­tä opis­ke­li­joi­hin ja met­su­reis­ta ensi­hoi­ta­jiin. Nuo­rim­mat jäse­net ovat vas­ta 18-vuo­ti­aan merk­ki­paa­lun saa­vut­ta­nei­ta ja van­him­mat ovat yli kuusikymppisiä.

– Taus­taa venei­lys­tä tai meren­käyn­nis­tä ei tar­vit­se olla lain­kaan, tääl­lä kyl­lä oppii. Meren­käyn­nin tai­dot kehit­ty­vät kou­lu­tus­ten myö­tä, kuten myös vaik­ka­pa ensia­pu­tai­dot, joi­ta har­joi­tel­laan aktii­vi­ses­ti, Riut­ta kertoo.

Yhdis­tyk­sen tämän het­ken nuo­rim­man jäse­nen tit­te­liä pitää itsel­lään Ras­mus Sipi­lä, jol­la alkaa nyt kol­mas kausi yhdis­tyk­ses­sä. Hän on viit­tä vail­le val­mis kan­si­mies ja hän ker­too oppi­neen­sa har­ras­tuk­sen paris­sa todel­la pal­jon myös itses­tään kai­ken meri­pe­las­tuk­seen liit­ty­vän ohel­la. Hänel­lä­kään ei ollut aikai­sem­paa taus­taa meren­käyn­nin paris­sa. Kivi­nie­mes­sä ikän­sä asu­nut Sipi­lä ihas­te­li meri­pe­las­tuk­sen venet­tä jo pikkupoikana.

– Pie­ne­nä jo ajat­te­lin, että heti, kun ikä riit­tää niin lii­tyn mukaan toi­min­taan. Oli se niin mie­len­kiin­toi­sen näköis­tä tou­hua seu­ra­ta aina kesäi­sin ran­nal­ta, Sipi­lä hymyilee.

– Ras­mus on otta­nut pal­jon vas­tuu­ta ja toi­mi­nut esi­mer­kil­li­ses­ti, Riut­ta kehuu.

Kou­lut­tau­tu­mi­nen on tär­keä osa yhdis­tyk­sen toi­min­taa ja sii­hen onkin tar­jol­la kat­to­yh­dis­tys Suo­men Meri­pe­las­tus­seu­ran kaut­ta kat­ta­vas­ti mah­dol­li­suuk­sia, sil­lä heil­lä on toi­mi­vak­si koet­tu oma audi­toi­tu kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä, mihin myös Kivi­nie­men yhdis­tyk­sen jäse­net osal­lis­tu­vat. Kou­lu­tus­jär­jes­tel­män mukaan kou­lu­te­taan kaik­ki pelas­tus­mie­his­tön jäse­net ja tavoit­tee­na on antaa vapaa­eh­toi­sil­le tie­dot ja tai­dot, joil­la he voi­vat tur­val­li­ses­ti ja tehok­kaas­ti toi­mia pelas­tus­teh­tä­vis­sä meri­pe­las­tusa­luk­sel­la. Kou­lu­tuk­set toteu­te­taan val­ta­kun­nal­li­sil­la kurs­seil­la sekä myös jäse­nyh­dis­tys­ten itse jär­jes­tä­mi­nä kou­lu­tuk­si­na ja käy­tän­nön har­joi­tuk­si­na. Stra­nius ja Sipi­lä ker­to­vat, että kou­lu­tuk­seen kuu­lu­via osa-aluei­ta ovat muun muas­sa meri­mies­tai­dot, meren­kul­ku, navi­goin­ti, alus­tek­niik­ka, vies­ti­lii­ken­ne, etsintä‑, pelas­tus- ja avus­tus­toi­min­ta sekä aluk­sen johtaminen.

– Kou­lu­tuk­sen ohes­sa ja sen jäl­keen­kin har­joit­te­lem­me osa-aluei­ta jat­ku­vas­ti. Tämä on jat­ku­vaa oppi­mis­ta ja tai­to­jen yllä­pi­tä­mis­tä, Stra­nius lisää.

Kivi­nie­men Meri­pe­las­tusyh­dis­tys päi­vys­tää avo­ve­si­kau­del­la ja kun soit­to tulee, he ovat vii­meis­tään 30 minuu­tis­sa val­mii­ta läh­töön. He ovat lii­ken­tees­sä kesäl­lä myös vii­kon­lop­pui­sin ja par­tioi­vat muun muas­sa Suo­mi­pop-fes­ti­vaa­lien yhtey­des­sä Oulus­sa. Iso osa häly­tyk­sis­tä tulee­kin sil­loin, kun he ovat par­tioi­mas­sa, sil­lä Turus­sa sijait­se­va meri­pe­las­tus­kes­kus näkee aina mis­sä hei­dän aluk­sen­sa sijait­see ja he ohjaa­vat hei­dät pelas­tus­teh­tä­vil­le. Isoin yhdis­tyk­sen yhteis­työ­kump­pa­ni on Raja­var­tio­lai­tos, jon­ka teh­tä­vis­tä koos­tuu­kin noin kol­man­nes kai­kis­ta hei­dän tehtävistään.

– Vapaa­eh­toi­set hoi­ta­vat mer­kit­tä­vän osan meri­pe­las­tus­teh­tä­vis­tä eivät­kä he saa sii­tä mitään kor­vaus­ta, Stra­nius kertoo.

Rahoi­tuk­ses­ta puhut­taes­sa mie­het kiit­tä­vät eri­tyi­ses­ti pai­kal­li­sia yri­tyk­siä, jot­ka hei­tä tukevat.

– Ilman hei­tä emme voi­si toi­mia, mie­het toteavat.

Mil­joo­na­luo­kan kalus­ton omis­taa Suo­men Meri­pe­las­tusyh­dis­tys, mut­ta pai­kal­li­syh­dis­tys mak­saa kalus­tos­ta kui­ten­kin 15 pro­sent­tia ja lisäk­si he ovat vas­tuus­sa huol­lois­ta, kor­jauk­sis­ta ja polt­toai­nees­ta. Jäsen­mak­suil­la kate­taan osa kuluis­ta ja muun muas­sa OP Poh­jo­la ja Oulun Kone­kaup­pa tuke­vat toi­min­taa aktiivisesti.

– Kun olem­me Raja­var­tio­lai­tok­sen kei­kal­la, sil­loin las­ku­tam­me hei­tä. Jos olem­me vakuu­tus­yh­tiön tai yksi­tyi­sen asiak­kaan kei­kal­la, las­ku­tam­me asia­kas­ta tai vakuu­tus­yh­tiö­tä, Riut­ta tähdentää.

– Pai­kal­lis­ten yri­tys­ten tuki on meil­le todel­la mer­kit­tä­vää ja tuki menee suo­raan har­joi­tus­käyt­töön ja kaa­su poh­jas­sa sato­ja lit­ro­ja tun­nis­sa vie­vien alus­ten tank­kaa­mi­seen. Olem­me avus­tus­ten myö­tä voi­neet myös hank­kia kat­ta­vat ensia­pu­vä­li­neet ja defi­bri­laat­to­rin eli sydä­nis­ku­rin, Stra­nius lisää.

Sata­mas­sa sijait­se­va ase­ma­ra­ken­nus on raken­net­tu aikoi­naan myös tal­koo­työ­nä yhdis­tyk­sen rahal­la. Siel­lä yhdis­tys jär­jes­tää joka­viik­koi­set har­joi­tuk­set, min­ne ovat kaik­ki ter­ve­tul­lei­ta tutus­tu­maan ja mukaan toi­min­taan. Har­joit­te­luun kuu­luu muun muas­sa käy­tän­nön har­joi­tuk­sia aluk­sil­la ja saa­res­sa, navi­goin­tia, ensia­pua, veneen käyt­töä, palo­sam­mu­tus­ta, öljyn­tor­jun­taa, etsin­tää ja kalus­ton huol­toa. Yhdis­tyk­sen tie­do­tus­vas­taa­va­na toi­mi­va Sipi­lä naut­tii eri­tyi­ses­ti isois­ta har­joi­tuk­sis­ta yhdes­sä Raja­var­tio­lai­tok­sen kans­sa, mis­sä pää­see tosi­toi­miin ja muka­na on pal­jon poruk­kaa. Myös Riut­ta pitää kak­si ker­taa vuo­des­sa jär­jes­tet­tä­viä iso­ja har­joi­tuk­sia mielekkäinä.

– Har­joit­te­lu on haus­kaa ja jos yhtään kiin­nos­taa täl­lai­nen toi­min­ta niin suo­sit­te­len tutus­tu­maan, Sipi­lä sanoo.

– Meil­lä on todel­la hyvä hen­ki poru­kas­sa ja jäse­net otta­vat pal­jon vas­tuu­ta. Hyvin äkkiä pää­see kon­kreet­ti­ses­ti mukaan teke­mi­seen ja tämä har­ras­tus antaa pal­jon, Stra­nius toteaa.

Yhdis­tyk­ses­sä on puhal­ta­nut hie­man uusia tuu­lia, sil­lä he ovat luo­neet myös uudet arvot toi­min­taan­sa tuke­maan. Avoi­muus, arvos­tus ja ammat­ti­mai­suus näky­vät yhdis­tyk­sen toi­min­nas­sa siten, että he ovat avoi­mia niin yhdis­tyk­sen sidos­ryh­miä kuin yhteis­työ­kump­pa­nei­ta­kin koh­taan ja he arvos­ta­vat itse­ään sekä omaa toi­min­taan­sa sekä ihmi­siä kei­tä he aut­ta­vat. Ammat­ti­mai­suus näkyy sii­nä, että yhdis­tyk­sen toi­mi­jat rin­nas­te­taan ammat­ti­lai­siin ja he halua­vat säi­lyt­tää yhdes­sä saa­vu­te­tun luottamuksen.

– Mie­tit­tiin kau­an olem­me­ko pur­jeh­dus­seu­ra vai armei­ja ja tote­sim­me, että tilan­teen mukaan voim­me olla kum­pi vain, Stra­nius nauraa.

– Meil­lä täy­tyy olla samat toi­min­ta­mal­lit kuin ammat­ti­lai­sil­la eikä avun­tar­vit­si­ja vält­tä­mät­tä tie­dä olem­me­ko vapaa­eh­toi­sia vai ammat­ti­lai­sia, Sipi­lä ja Riut­ta jatkavat.

Eni­ten häly­tyk­siä yhdis­tyk­sel­le tulee tek­ni­sis­tä viois­ta, joi­ta venei­li­jät merel­lä koh­taa­vat. Yleen­sä teh­tä­vät ovat hinaus­teh­tä­viä, kun vene on otta­nut poh­ja­kos­ke­tuk­sen, aja­nut karik­koon tai juut­tu­nut mata­lik­koon. Sipi­lä vink­kaa­kin alle sata­sen mak­sa­vas­ta Meri­pe­las­tus­seu­ran Tros­si-pal­ve­lus­ta, johon kuu­luu hinaus­pal­ve­lu. Ilman pal­ve­lua tai vakuu­tus­ta, hinaus voi tul­la mak­sa­maan usei­ta sato­ja euro­ja. Haas­ta­via­kin tilan­tei­ta on vuo­sien aika­na tul­lut ja mie­het ker­to­vat­kin tuu­lio­lo­suh­tei­den vai­kut­ta­van pal­jon sii­hen, miten tilan­teet eska­loi­tu­vat. Stra­nius tote­aa, että vesi­jet­tien kul­jet­ta­jil­la ei sel­väs­ti aina ole oikeat kul­ku­rei­tit sel­vil­lä eten­kään vuo­kra­veh­keil­lä liik­kues­sa, mut­ta Oulun alu­een venei­li­jöi­tä hän kehuu hyvin tarkkaavaisiksi.

– Voi olla nät­ti kesä­päi­vä, kun alus sip­paa ja me saam­me häly­tyk­sen. Tuu­li­sel­la sääl­lä alus saat­taa­kin aje­leh­tia kau­as ja aiheut­taa ison­kin pelas­tus­teh­tä­vän. Tuu­lio­lo­suh­teet voi­vat yllät­tää koke­neen­kin venei­li­jän ja sik­si­kin me menem­me aina verk­kai­ses­ti pai­kal­le sääs­tä riip­pu­mat­ta, Riut­ta kertoo.

– Pelas­tus­lii­vien mer­ki­tys­tä ja nii­den kun­nos­sa­pi­toa ei voi lii­ak­si koros­taa, Sipi­lä lisää.

Riut­ta lisää, että 80 pro­sent­tia vii­me vuon­na huk­ku­neis­ta oli­si­vat toden­nä­köi­ses­ti pelas­tau­tu­neet, jos heil­lä oli­si ollut asian­mu­kai­set pelas­tus­lii­vit oikein puettuna.

Stra­nius sanoo, että jäse­niä yhdis­tää eri­tyi­ses­ti aut­ta­mi­sen­ha­lu ja har­ras­tus koe­taan eri­tyi­sen merkityksellisenä.

– Kun pelas­tus­teh­tä­väs­sä onnis­tu­taan ja saam­me huo­jen­tu­neen asiak­kaan tur­vas­sa sata­maan, niin tulee­han sii­tä itsel­le­kin hyvä mie­li, Riut­ta jatkaa.

Yhdis­tyk­sen isom­pi PV OP OULU on pelas­tusa­luk­sek­si suun­ni­tel­tu PV4-luok­kaan sijoit­tu­va nopea­kul­kui­nen pelas­tus­ve­ne ja se saa­pui Kivi­nie­meen 2017. 13,5 met­riä pit­kä ja vajaat vii­si met­riä leveä alus voi toi­mia Perä­me­ren häly­tyk­sil­lä lähes mis­sä tahan­sa sää­olo­suh­teis­sa ja se sovel­tuu lähes kai­ken­lai­siin meri­pe­las­tus­teh­tä­viin. Alus pai­naa 15 ton­nia ja se on val­mis­tet­tu Suo­mes­sa. Aluk­ses­sa täy­tyy olla mie­his­töä pai­kal­la kol­me, jot­ta alus voi läh­teä hälytystehtävälle.

Pie­nem­pi PV1-luo­kan RIB-pelas­tus­ve­ne sovel­tuu muun muas­sa kari­kois­sa ja mata­lis­sa pai­kois­sa suo­ri­tet­ta­viin teh­tä­viin. Vene pai­naa ton­nin ja nopeut­ta riit­tää 65 kilo­met­riä tun­nis­sa. Pie­nem­mäl­lä veneel­lä häly­tys­teh­tä­väl­le voi läh­teä kah­den mie­his­tön jäse­nen voimin.

– Har­joit­te­lem­me pal­jon venees­sä toi­mi­mis­ta, jot­ta jokai­sel­le on sel­vää, mis­sä se oma paik­ka on läh­dön het­kel­lä ja merel­lä. Isom­mal­la veneel­lä liik­kues­sa muka­na tulee olla aina pääl­lik­kö ja hen­ki­löt ohjaa­mas­sa ja navi­goi­mas­sa venet­tä, Riut­ta kertoo.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.