Kaviok­kai­ta ja sii­vek­käi­tä – luon­to­ku­via suku­pol­vien yli

Jon­ne Suu­ta­rin ja hänen mum­mun­sa Pir­jo Jauk­ku­rin valo­ku­va­näyt­te­ly Kaviok­kai­ta ja sii­vek­käi­tä on esil­lä Limin­gan­lah­den luon­to­kes­kuk­ses­sa. 9‑vuotias Jon­ne asuu Kel­lon Kivi­nie­mes­sä ja on Kel­lon kou­lun kol­mas­luok­ka­lai­nen. Valo­ku­vaus­ta hän on har­ras­ta­nut 2‑vuotiaasta läh­tien mum­mon­sa innoittamana. 

Jon­ne Suu­ta­rin ja Pir­jo Jauk­ku­rin otta­mat valo­ku­vat ovat sel­vin­neet alku­kar­sin­nas­ta myös Vuo­den Luon­to­ku­va 2023 ‑kil­pai­luun, joka rat­ke­aa loka­kuun lopul­la. Kisas­sa on muka­na 401 kuvaa 200 kuvaa­jal­ta. Molem­pien fina­lis­ti­ku­vaa­jien par­hai­ten menes­ty­neet kil­pai­lu­ku­vat ovat näh­tä­vis­sä myös Limin­gan­lah­den luon­to­kes­kuk­sen ‑näyt­te­lyn yhteydessä.

Näyt­te­ly­ko­ko­nai­suus koos­tuu het­ken kuvis­ta, jois­sa pie­net sii­vek­käät löy­tä­vät suo­jan ja tur­va­pai­kan suur­ten kaviok­kai­den kai­na­lois­ta. Kuvat muo­dos­ta­vat tari­noi­ta ihmi­sen ja eläi­men lähei­ses­tä suh­tees­ta. Yhteys kuvat­ta­vaan lin­tuun saat­taa kes­tää muu­ta­man sii­ve­nis­kun ver­ran, mut­ta lem­mik­ki- ja har­ras­te-eläi­men koh­dal­la suh­de voi olla eläi­men koko elä­män mit­tai­nen. Sil­loin­kin oikean kuvaus­het­ken tun­nis­ta­mi­nen on tärkeää. 

Näyt­te­ly on myös kan­nan­ot­to yhtei­söl­li­syy­den puo­les­ta kai­ken­lais­ta syr­jin­tää ja kiusaa­mis­ta vastaan.

Jon­ne ker­too, miten syn­tyi Vuo­den Luon­to­ku­va 2023 ‑kil­pai­lus­sa par­hai­ten menes­ty­nyt kuva nah­ki­sen­pyy­tä­jis­tä kos­ken kuo­hu­vis­sa maisemissa.

– Mum­mu sanoo, että poh­joi­seen men­nes­sä kan­nat­taa aina ajaa Kuk­ko­lan­kos­ken kaut­ta. Kos­kaan ei tie­dä, mitä siel­lä näkyy. Täl­lä ker­taa kot­kia ei näy, mut­ta ran­ta on jää­ty­nyt ja kivet­kin ovat saa­vat kiil­tä­vän jää­peit­teen. Kivil­lä on kiva keik­kua ja kuva­ta jään muo­dos­ta­mia kuvioi­ta. Mie­het koke­vat nah­kiais­mer­to­ja, ne ovat sil­lä ker­taa tyh­jiä. Kään­nän kame­ran kivil­tä työn­tou­hus­sa ole­viin miehiin.

Jon­nen valo­ku­via on ehti­nyt olla esil­lä jo Rova­nie­mel­lä, Tor­nios­sa, Niva­las­sa ja Hel­sin­gis­sä. Jon­ne kuvaa mie­lui­ten vapaas­ti ilman ohjaus­ta omal­la taval­laan, koh­teet­kin ovat useim­mi­ten hänen itsen­sä löy­tä­miä. Pir­jo-mum­mu­kin on aloit­ta­nut valo­ku­vaa­mi­sen jo lap­se­na, mut­ta näyt­te­lyis­tä hän on innos­tu­nut vas­ta elä­ke­päi­vil­lä. Näyt­te­lyi­tä hänel­lä on ehti­nyt olla kym­men­kun­ta ympä­ri Suomea.

– Nau­tin luon­non kau­neu­des­ta, valos­ta ja väreis­tä. Kul­jes­ke­len met­säs­sä ja ran­noil­la, kur­kis­te­len kaik­kial­le, etsin ja löy­dän. Jos­kus sade­pi­sa­rat ovat aset­tu­neet leh­dil­le timan­teik­si ja hel­mi­nau­hoik­si. Jos­kus pik­kui­nen lin­tu len­näh­tää pako­sal­le, mut­ta toi­si­naan koko­nai­nen lin­tu­par­vi aset­tuu kuvat­ta­vak­si. Kat­son tätä kaik­kea ihme­tel­len kame­ran kaut­ta. Kame­ral­la näkee syvem­min, Pir­jo Jauk­ku­ri summaa.

Kaviok­kai­ta ja sii­vek­käi­tä ‑näyt­te­ly Limin­gan luon­to­kes­kuk­ses­sa on esil­lä 31.10. saakka.