Vesi­voi­man kult­tuu­ri­pe­rin­tö ‑han­ke on kerän­nyt vuo­si­na 2020–2021 tari­noi­ta jäl­leen­ra­ken­nus­kau­den vesi­voi­ma­ra­ken­ta­mi­seen liit­tyen. Tari­nois­ta on koot­tu Sal­la Mar­ja­kan­kaan toi­mit­ta­ma kir­ja Tari­noi­ta Oulu­joen vesis­tön voi­ma­lai­tos­ky­lis­tä ja ran­ta­tör­mil­tä, jos­sa muun muas­sa yli­kii­min­ki­läi­nen Uole­vi Myl­ly­sel­kä (s. 1937) ker­too tari­nan­sa sii­tä, miten hän 1950-luvun alus­sa, 13-vuo­ti­aa­na meni kysy­mään töi­tä Pyhä­kos­ken voimalaitokselta. 

Yli­kii­min­gin Nui­ja­mie­het ei suot­ta arkail­lut his­to­riik­kin­sa kokoa­mi­sen kans­sa juh­la­vuo­te­naan, vaan lait­toi pys­tyyn his­to­riik­ki­työ­ryh­män, johon kuu­lui­vat Piia Park­ki­nen ja Las­se Haa­pa­mä­ki. Teok­sen toi­mit­ta­jak­si valit­tiin oulu­lai­nen Ant­ti Taru­maa, jon­ka käden­jäl­ki kir­jas­sa näkyy upeas­ti. Teos ei ole pel­käs­tään urhei­luseu­ran his­to­ri­aan pereh­ty­vä, vaan se tar­jo­aa laa­jem­man näke­myk­sen yli­kii­min­ki­läi­ses­tä elä­män­me­nos­ta vuo­si­kym­men­ten ajalta.